Patches pelasti hänet kylmäverisyydellään. »Että nimeni on Patches? Tiedän, että oli väärin petkuttaa teitä, ja olen kovin pahoillani, kun minun oli pakko valehdella niin julkeasti, mutta asiat vaativat sitä. Ja minä toivon sinun asian selvittyä antavan minulle anteeksi, että olin kaikkien edun vuoksi pakotettu esittämään sellaista osaa.»
Kitty ymmärsi hänen sanojensa merkityksen, ja hänen silmistään loisti kiitollisuus, jota hän ei voinut pukea sanoiksi.
»Kesken kaiken», jatkoi Patches, »en suinkaan erehdy, jos onnittelen teitä?»
He nauroivat onnellisina.
»Emme ole vielä julkaisseet», selitti Phil, »mutta sinä näytät olevan selvillä kaikesta.»
»Niin olen, ja sanon kaikesta sydämestäni: Jumala siunatkoon teitä, lapset. Te saatte minut tuntemaan itseni oikein vanhaksi.» Sitten hän lisäsi hullunkuriseen lapaansa: »Mutta kenties se johtuukin vain siitä, että olen saanut niin monta päivää yhtä mittaa elää ja nukkua täysin pukeutuneena. Antaisin kuningaskunnan kylvystä, parturista ja puhtaasta paidasta. Rupesin jo luulemaan, ettei vanha ystävämme Nick enää varastaisi ainoatakaan vasikkaa. Phil, kenties sinua kiinnostaa kuulla, että Nick on mies, jota itse asiassa saat kiiltää onnestasi.»
»Kuinka niin?» kysyi Phil.
»No, hän ampui laukauksen, joka sai Kittyn taas järkiinsä. Toverini tässä, Yavapai Joe, näki hänen tekevän sen. Jos tahdotte kiittää vankiani, niin suon teille kernaasti sen huvin.»
Heidän päätettyään kieltäytyä tästä nautinnosta sanoi Patches: »En ihmettele sitä. Hän on hiukan häijy ja pahantuulinen olento. Mutta siitä muistankin, että minun täytyy kiiruhtaa Prescottiin ennen illan tuloa. Aion pysähtyä Risti-Kolmioon ja pyytää Rovastilta lainaksi kärryjä ja parivaljakkoa», lisäsi hän kiivetessään vaivalloisesti satulaan. »Näkemiin, lapset. Älkää olko liian myöhään ulkona!»
Käsi kädessä he katselivat, kun mies seuralaisineen hävisi näkyvistä.