Oli jo pimeä, kun herra Reid palasi kartanoon mukanaan Patches ja Joe.

»Teidän huoneenne on kunnossa, poika», sanoi rouva Baldwin, »ja kylpyhuoneessa on riittävästi lämmintä vettä molemmille. Joe voi nukkua ylimääräisessä vuoteessa Curlyn huoneessa. Näyttäkää hänelle hänen vuoteensa. Minä tuon illallisen pöytään heti, kun olette kunnossa.»

Patches oli vähällä nukahtaa pöytään. Heti kun he olivat lopettaneet illallisensa, meni hän vuoteeseen, jossa hän Philin ilmoituksen mukaan seuraavana aamupäivänä »nukkui kuin kivi» päivälliseen saakka. Iltapäivällä he keräytyivät pähkinäpuiden alle — Rovastin perhe ja naapurikartanon väki — kuulemaan Patchesin kertomusta, miten hän yöllä oli lähtenyt kartanosta ja ratsastanut suoraan ystävänsä Stanford Manningin luo, miten Manning oli lähtenyt hänen kanssaan sheriffin luo ja miten hän Manningin suositusten ja Rovastin hänelle antaman kirjeen nojalla oli päässyt sheriffin apulaiseksi. Ja hänen kertoessaan heille, lyhyesti yksinäisistä päivistään ja öistään he ymmärsivät ilman suuria sanoja, mitä ne olivat hänelle merkinneet.

»Ei ollut vaikeata saada Nick tunnustamaan syyllisyytensä», selitti Patches. »Pelkäsin paljon enemmän, että minun yötä päivää vaaniessani Nickiä saattaisi joku paimen sattua tielleni ja ampua minut omin lupinsa. Ei silti, että minä olisin siitä niin suuria välittänyt», hän lisäsi hullunkuriseen tapaansa, »mutta ottaen huomioon aikeeni olisi se sentään ollut hiukan surkea loppu.»

»Ja miten Yavapai Joen laita on?» kysyi Phil.

Patches hymyili. »Missä Joe on? Mitä hän on tehnyt koko päivän?»

Rovasti vastasi: »Hän on kuljeksinut pitkin maita. Koetin puhua hänen kanssaan, mutta hän sanoi, että herra Knight saa selittää kaiken.»

»Billy», virkkoi Patches, »mene hakemaan Joe ja sano hänelle, että minä pyydän häntä tulemaan tänne?»

Kun pikku Billy ylpeänä hänelle uskotusta tehtävästä oli lähtenyt Reidin poikain kanssa sitä suorittamaan, sanoi Patches: »Muodollisesti Joe tietysti on minun vankini siksi kunnes tuomio on langetettu, mutta pyydän, ettette anna hänen tuntea sitä. Hän on tärkein todistaja oikeudenkäynnissä.»

Kun Yavapai Joe oli saapunut paikalle hämillään ja häpeissään, sanoi Patches kohteliaasti kuin olisi esittänyt vertaisensa: »Joe, minä tahtoisin ystävieni saavan tietää sinun oikean nimesi. Maailmassa ei ole parempaa paikkaa sen tehtävän alkamiseksi, josta me puhuimme. Sinähän muistat, kuinka kerroin sinulle itsekin alkaneeni täällä.»