Nuori mies tunsi jutun — varsin tavallisen tässä maassa, missä niin moni mies on saanut antaa henkensä uhrina elämälle, jonka moniin vaaroihin he joka päivä saavat uskaltautua.
»Älkää surko, äiti», hän vastasi hilpeästi. »Kyllä pidän huolen itsestäni.» Sitten hän lisäsi hilpeämmin aurinkoisen hymyn levitessä hänen kasvoilleen. »Jos se suuri ori koettaa tehdä pahaa minulle, niin minä kiipeän laitumen aidalle.»
Tyynenä kuten mies, joka tietää ankaran päivän olevan edessään, meni
Phil ajokaluvajaan ja puki siellä ylleen nahkasäärykset ja kannukset.
Tarkastettuaan huolellisesti suitset, satulan ja jalustimen hihnat hän
lähti raskas satula kainalossaan kulkemaan aitausta kohden.
Satuloituaan hevosensa Curly ja Bob huvittivat pikku Billyä olemalla hänen maalitaulunaan. Poika istui vanhan ja lauhkean Sheepinsä selässä ja yritti vangita paimenia pienen lassonsa silmukkaan. Nähdessään päällysmiehensä miehet jättivät leikkimisen ja tarttuivat lassoihinsa.
»Minkä otat ensimmäiseksi, Phil?» kysyi Curly heidän ratsastaessaan suurelta laitumelta pieneen aitaukseen vievää veräjää kohden.
»Kimon, jolla on valkoinen tähti otsassa», vastasi Phil tyynesti. Sitten hän kääntyi Billyn puoleen. »Sinun on parasta pysytellä syrjässä. Kimo saattaa hypätä sinun ja Sheepin yli, jos se pälkähtää sen päähän.»
»Mene sinä aitauksen ulkopuolelle, poika», lisäsi Rovasti, joka oli tullut laitumelle katsomaan työn alkamista.
»Ei, ei — enkö minä saa olla täällä, Will-setä?» pyysi poika. »Niin kauan kuin olen Sheepin selässä, eivät ne voi tehdä minulle mitään.»
Phil ja Rovasti nauroivat.
»Minä pidän hänestä huolta», virkkoi nuori mies. »Mutta sinun täytyy pysyä poissa tieltä», hän lisäsi pojalle.