Sillä välin oli aitauksien välinen veräjä avattu, ja Bobin vartioidessa aukkoa ratsasti Curly hevoslaumaan tuodakseen sieltä Philin haluaman hevosen. Aitauksessa hiekka pölysi pilvenä satojen kavioiden alla, ja yhä uudelleen pelästyneet eläimet heittäytyivät aitausta vasten paetakseen, mutta se oli rakennettu paksuista setripuu-paaluista kyllin vahvaksi kestämään voimakkaimmankin härkälauman painoa. Keskellä hyppiviä, juoksevia ja hirnuvia eläimiä näkyi rauhallisen ratsastajan korkea hahmo hänen taitavasti ja varmasti ajaessaan täpläotsaista kimoa veräjää kohden. Bobin hevonen väistyi aukolta. Curlyn hevonen oli kimon ja sen tovereiden välissä, ja ennen kuin eläin ennätti tointua pelästyksestään, oli se suuremmassa aitauksessa. Päivän työ oli alkanut.
Äkkiä kimo hypähti notkeasti syrjään ja Curlyn lasso viuhui sen ohitse.
»Sinun olisi parasta lainata silmäsi lassoksi», huomautti Phil väistäessään hevosen hurjia liikkeitä.
Tulistunut paimen vastasi jotakin niin matalalla äänellä, ettei pikku
Billy saattanut sitä kuulla.
Rovasti nauroi.
Bobin lasso vinkui ilmassa, lensi eteenpäin koko mittansa, ja hänen hyvin koulutettu hevosensa hypähti samassa silmänräpäyksessä taaksepäin vastustaakseen kimon painoa. Tehtyään muutamia epätoivoisia yrityksiä päästäkseen irti yhä tiukkenevasta köydestä se alistui kohtaloonsa, ja Phil astui rauhallisesti pelosta värisevän eläimen luokse.
Kukaan ei liikahtanut eikä puhunut. Phil kosketti kädellään kimon päätä. Samassa silmänräpäyksessä kimo nousi takajaloilleen Philin väistyessä sen tieltä hyväntuulisesti nauraen. Ja uudelleen hän ojensi hyväillen kätensä kimon päätä kohden, ja ennen kuin se huomasikaan, laskeutui sen pelästyneiden silmien yli nahkasilmikko. Sitten Phil hellitti lasson, kiinnitti vaieten, hellästi ja joka hetki varoen sen nuolennopeita kavioita, satulan sen värisevään selkään ja veti satulavyön kireälle. Aitauksesta avoimelle laitumelle johtava veräjä avattiin. Kevyesti, mutta nopeasti ja varmasti Phil hyppäsi kimon selkään. Hän viivähti hetkisen tarkastaakseen, että kaikki oli kunnossa, ja poisti sitten nahkasilmikon sen silmiltä. Eläin seisoi hetkisen liikahtamatta, kallistui sitten eteenpäin ja kannuksien koskettaessa sen kylkiä se lähti hurjaa vauhtia porhaltamaan avoimelle laitumelle Curlyn, Bobin ja pikku Billyn seuratessa sen kintereillä.
Rovasti viipyi hetkisen aitauksen toisella puolen tarkastellen tuntijan katsein hevoslaumaa. Sitten hän lähti kotiinpäin, kävi katsomassa tuulipumppua, pistäytyi keittiön puolella tervehtimässä Stellaa ja satuloi sitten lempihevosensa Brownyn lähteäkseen hoitamaan asioitaan.
Kimon juostua itsensä väsyksiin ja yrittäessä päästä irti taakastaan, ohjasi Phil sen takaisin aitaukseen ja päästi sen vapaaksi. Vaahtoisena, vapisevin jäsenin ja lihaksin se yhtyi jälleen overeihinsa saatuaan ensimmäisen oppituntinsa ja menetettyään ainaiseksi vapauden ihanat päivät.
»Minkä otat tällä kertaa?» kysyi Curly.