»Tuon kauriinvärisen», vastasi Phil.
Siten lyö sujui tunti tunnilta. Philin käskystä erotettiin laumasta hevonen toisensa jälkeen taltutettavaksi ja koulutettavaksi, ja jokainen hevonen oli rakenteeltaan, voimiltaan ja luonteeltaan erilainen. Mutta kaikille Phil oli yhtä hyväntahtoinen, luja ja lempeäsanainen. Kun pelästynyt hevonen ymmärtämättä hänen tarkoitustaan yritti heittää hänet maahan, piti hän sitä luonnollisena vapauteen tottuneen mielen ilmaisuna ja koetti herttaisesti hymyillen saada oppilaansa ymmärtämään, että tämän tuli olla kunnon hevonen eikä tehdä hullutuksia.
Hevoset ovat tosiaan monessa suhteessa ihmisten kaltaisia, kuten
Rovasti aamiaispöydässä oli sanonut.
Iltapäivä oli jo pitkälle kulunut, kun Risti-Kolmion isäntä palasi aitauksen luo. Phil apulaisineen, pikku Billy heidän joukossaan, hävisi juuri vastakkaiseen suuntaan Tailholt Mountainia kohden Rovastin saapuessa aitaukselle kartanon puolelta. Rovasti seurasi katseillaan ratsastajia, mutta vielä senkin jälkeen, kun nämä olivat jo hävinneet näkyvistä, ei hän saattanut irroittaa katsettaan sinertävistä selänteistä. Ja hänen katsoessaan muuttui hänen ilmeensä synkäksi, ja hänen suunsa, joka tavallisesti oli valmis hymyilemään, vetäytyi uhkaaviin ryppyihin. Rovastin elämässä oli Tailholt Mountain ainoa synkeä kohta. Siksipä hän ei sallinutkaan ajatustensa kauan viipyä näissä seikoissa, vaan kääntäen äkkiä selkänsä maisemalle meni takaisin aitaukseen hevostensa luo.
Jollei Rovasti olisi niin nopeasti kääntänyt katsettaan maisemasta, olisi hän huomannut erään miehen verkkaan lähestyvän Simmonsilta Risti-Kolmio-Kartanoon johtavaa tietä.
Samalla ratsastajat palasivat, ja Phil irroitti satulan vaahtoavan hevosen selästä ja istuutui isäntänsä viereen vesialtaan reunalle.
»Näen, ettet vielä ole käynyt käsiksi suureen mustaan oriiseen», huomautti vanhempi miehistä.
»Ajattelin, että annan sen ensiksi hiukan katsella muita, niin se ehkä ymmärtää olevan viisaampaa alistua», vastasi Phil hymyillen. »Se on varmasti erinomainen hevonen», hän jatkoi ihaillen. Sitten hän kääntyi apulaistensa puoleen: »Otan Iällä kertaa mustan oriin, jolla on valkoiset etujalat, Curly.»
Juuri kun ori tuotiin suurempaan aitaukseen, ilmestyi tielle jalankulkija ja Phil tunsi hänet ensi silmäyksellä samaksi mieheksi, jonka oli tavannut Metsärajalla.
Mies näytti ymmärtävän, että nyt ei ollut aikaa tervehtimiseen, ja kiipesi istumaan hajareisin aitauksen veräjälle katsellen innostuneena ympärilleen.