Ratsastajat palasivat, ja Rovasti lähti muukalaisen seuraamana aitaukseen päin.
»Teillä on suurenmoinen karjakartano, herra Baldwin», huomautti muukalainen jälleen.
Rovasti katsahti tiukasti häneen. Monet olivat yrittäneet ostaa Risti-Kolmion. Tämä mies tosin ei näyttänyt siltä, kuin olisi liikkunut niissä asioissa, mutta kaupunkilaisiin ei milloinkaan ollut luottamista.
»Käyhän se laatuun», myönsi Rovasti, »niin että hyvin tulee toimeen.»
Muukalainen hymyili hiukan hämillään ja virkahti: »Tarvitsetteko kenties apua?»
»Apua?» Rovasti katsahti häneen huvittuneena.
»Tarkoitan — ottaisin kernaasti paikan — työtä teidän luonanne.»
Rovasti seisoi sanattomana. Jälleen hän loi muukalaiseen tiukan, arvostelevan katseen. »Te ette ole milloinkaan tehnyt työtä», hän sanoi rauhallisesti.
Muukalainen seisoi suorana hänen edessään ja vastasi miltei vihamielisesti: »Ei, en ole, mutta estääkö se minua yrittämästä?»
Rovasti vilkutti silmää niinkuin hänen tapansa oli kuullessaan jotakin mieluista.