»Stella ja minä otimme Philin pojaksemme — hän on siitä pitäen ollut kuin oma poikamme. Vanha talo kuuluu hänelle, mutta Jim Reidin karja käy sen laitumilla. Philillä on muutamia nautoja, joita hän hoitaa yhdessä minun karjani kanssa — ne ovat muuten erinomaisia eläimiä — siten hän koettaa kartuttaa isänsä perintöä, ja minä olen maksanut hänelle palkkaa siitä lähtien, kun hän oli tarpeeksi suuri pystyäkseen työhön. Phil ei puhu liikoja, mutta Stella ja minä luulemme, että hän jonakin kauniina päivänä aikoo panna vanhan talonsa jälleen kuntoon.»
Pitkän hiljaisuuden jälkeen Rovasti virkkoi jälleen: »Jim Reid on varakas mies, ja kun Kitty on heidän ainoa tyttärensä, niin on luonnollista, että he ajattelevat hänen tulevaisuuttaan. Ja on yhtä luonnollista, että nuori tyttö pitää tällaista karjakartanoelämää — olipa se täällä tai missä muualla hyvänsä — hiukan yksitoikkoisena oltuaan kolme vuolta koulussa idässä. Hän ei koskaan ole sanonut sitä, mutta Kittystä näkee hänen sanomattaankin, mitä hän kulloinkin ajattelee.»
»Minäkin tunnen sellaisia ihmisiä», sanoi Patches jotakin sanoakseen.
»Niin, ja kun tutustutte Kittyyn, niin sanotte kuten minäkin, että jos Yavapai Countyssa on ainoakaan mies, joka ei ratsastaisi parasta hevosiaan kuoliaaksi saadakseen häneltä hymyn, niin hänet pitäisi hirttää.»
Saavuttuaan Prescottiin he käyttivät iltapäivän sopivien varusteiden hankkimiseen Patchesille, ja seuraavana päivänä he lähtivät paluumatkalle.
Kun he olivat päässeet laakson vasemmanpuolisen selänteen harjalle, näkivät he nuoren naisen mustan hevosen selässä ratsastavan Pata-Koukku-S-Kartanolta johtavaa tietä harjanteen toista puolta kohden.
Heidän tultuaan kotikartanolle oli jo miltei illallisaika, ja miehet palasivat laidunmailta kotiin.
»Kitty on ollut täällä koko iltapäivän», ilmoitti pikku Billy viipymättä. »Kerroin hänelle teistä, Patches. Hän sanoi tahtovansa kauhean mielellään tutustua teihin.»
Phil yhtyi toisten nauruun, mutta Patches kuvitteli, että paimenen tavallisesti niin hilpeässä katseessa häilähti varjo.