Sitten he nauroivat yhdessä — nauroivat niin, että hevoset mahtoivat ihmetellä tätä äkkinäistä ilonpurkausta.
Heidän ratsastaessaan kotiinpäin selitti tyttö Patchesille juoksuaitojen tarkoituksen ja miten ne päättyvät niin monen mailin päässä ja niin etäällä lähteistä, että karja harvoin löytää tien toiselle puolelle.
»Ja nyt taikavoimanne selitys!» sanoi Patches. »Te olette saanut mitä typerimmän, hullunkurisimman, niin, suorastaan järjettömän aidan näyttämään tarkoituksenmukaiselta, luonnolliselta ja aivan järkevältä. Olkaa kiltti ja selittäkää, mitenkä saatoitte tulla Snip mukananne minua pelastamaan?»
»Joka siis myöskin oli typerää, hullunkurista ja järjetöntä?» kysyi tyttö.
»Joka oli yhtä ihanaa ja odottamatonta», vastasi Patches.
»Se on hyvin helposti selitettävissä», selitti tyttö. »Minä olin —» Hän epäröi. »No niin, olin kyllästynyt kaikkeen ja lähdin päivällisen jälkeen Stellan luo asialle.»
»Asialle?» kysyi Patches.
Tyttö nyökkäsi iloisesti. »Sieluni vuoksi. Stella on mainio sielunlääkäri. Paras minkä tunnen, paitsi yhtä, ja hän asuu kaukana täältä — kaukana idässä, Clevelandissa Ohiossa.»
»Niin, minäkin tunnen hänet», vastasi Patches vakavasti.
Ja heidän nauraessaan yhdessä tämän väitteen mahdottomuudelle he eivät tienneet, kuinka sananmukaisesti tosi se kaikesta huolimatta oli.