»Te tunnette Clevelandin?» huudahti tyttö.
Patches ällistyi hetkiseksi. Sitten hän sanoi huolettomasti: »Tottahan jokainen on kuullut puhuttavan kuuluisasta Euclid Avenuesta. Mutta mistä tiesitte, mihin Snip oli jättänyt minut?»
»Stella kertoi minulle teidän lähteneen korjaamaan juoksuaitaa», vastasi tyttö, tahdikkaasti hyväksyen miehen välttelevän vastauksen hänen kysymykseensä, »Ratsastin aidan vierustaa. Niin kuin näette, ei se ollut lainkaan satumaista.»
»Enpä tiedä kuinka satumaista se oli», vastasi mies verkkaisesti. »Tämä on niin ihmeellinen maa — minun mielestäni — ettei täällä koskaan saa olla varma mistään. Ainakaan en minä. Mutta kenties se on oma syyni.»
»Ja pidättekö tästä ihmeellisestä maasta, niin kuin sitä sanotte?»
»Ihailen suunnattomasti kaikkia sen ihmisiä», vastasi Patches. »En ole koskaan ennen tavannut sellaisia miehiä — enkä sellaisia naisia», päätti hän hymyillen.
»Mutta pidättekö te siitä?» intti tyttö. »Pidättekö elämästä täällä — työstänne — tahtoisitteko elää täällä koko elämänne?»
»Kyllä ja en», vastasi mies empien.
»Niin», virkkoi tyttö hiukan katkerasti ja uhmamielisesti kuten Patchesista tuntui, »sehän ei tosiaan merkitse teille kovin paljon, pidättekö siitä vai ette, sillä te olette mies. Jollette ole tyytyväinen ympäristöönne, voitte jättää sen — lähteä muuanne — juurtua elämään jossakin muualla kaukana täältä.»
Mies pudisti päätään hämillään tytön vakavuudesta. »Se ei aina pidä paikkaansa. Voiko mies siksi, että on mies, aina tehdä kaiken, minkä haluaa?»