Ja sitten olivat tulleet nuo vuodet — kypsymisaika tytöstä nuoreksi naiseksi — jolloin hän kotiseutunsa yksinkertaisesta ja luonnonraikkaasta elämästä oli siirtynyt maailmaan, jossa ihmistä arvostellaan keinotekoisten sivistysarvojen ja ulkonaisten ominaisuuksien mukaan. Kittyn syntymämaassa arvostellaan miestä mieskuntoisuuden mittakaavan mukaan, naista hänen naisellisuutensa perusteella. Rohkeus, voimakkuus, vilpittömyys, kunnia, työkelpoisuus — ne olivat miehen luonteen parhaat perusominaisuudet siinä maassa, jossa Kitty oli elänyt varhaisimman nuoruutensa; ja samoin ovat ne, vaikkakin herkemmässä ja hellemmässä muodossa, naisen kauneimmat mainesanat. Mutta Kitty oli jättänyt nämä arvot taakseen muuttaakseen ympäristöön, jossa vallan toiset avut ovat ensi sijalla. Täällä uudessa maailmassa hän oppi, että miehiä ja naisia ei tule mitata heidän miehekkyytensä tai naisellisuutensa perusteella — ei voiman, vaan koulutuksen mukaan, ei rohkeuden, vaan älyllisen kehityksen mukaan, ei mielenlaadun, vaan tapojen mukaan, ei kunnian, vaan menestyksen mukaan, ei työkelpoisuuden, vaan yhteiskunnallisen aseman mukaan, jonka usein määräävät muut seikat kuin työkuntoisuus.
Ensimmältä oli Kittyä tenhonnut ja kiinnostanut tämä monivivahteinen, loistava ja ikuisesti vaihteleva elämä. Sitten hän oli kyllästynyt siihen ja palavasti kaivannut takaisin kotiin. Mutta kuukausien kuluessa hän oli yhä enemmän tottunut uuteen ympäristöönsä ja sulautunut sen elin- ja ajatustapoihin. Ja juuri kun Kitty oli päässyt tälle asteelle, oli hänen koulutuksensa lopussa ja hänen oli palattava takaisin kotiin, maahan, missä Granite Mountain harmaana ja jykevänä ja järkkymättömänä valvoo ihmislasten kohtaloita.
Palattuaan oli Kitty ensimmäisinä päivinä osoittanut vilkasta harrastusta kaikkeen, mitä kotona tapahtui. Kotielämä yksinkertaisine tottumuksineen ja sydämellisine omaisineen ja naapureineen tuntui Kittystä kotoiselta satamalta, johon hän pitkien harharetkien jälkeen jälleen oli laskenut ankkurinsa. Ja Phil oli miehisessä voimakkuudessaan ja yksinkertaisessa rehtiydessään saanut Kittyn tuntemaan yhä suurempaa kiintymystä syntymämaahansa.
Mutta kun ensimmäisten päivien hilpeä rupattelu oli lopussa, kun kaikki entiset ystävät olivat käyneet Kittyä tervehtimässä ja kaikki puheenaiheet ehtyneet, alkoi Kittylle selvitä, mitä hänen koulutuksensa, kuten hänen vanhempansa sitä sanoivat, oikeastaan oli hänelle merkinnyt. Näiden kolmen vuoden vaikutusta hänen elämäänsä ei saattanut pyyhkiä jäljettömiin. Koko siitä ajatus- ja katsomustavasta, jonka hän näiden kuluessa oli omaksunut, hän ei saattanut enää irtautua. Sen vuoksi ei Kitty saattanut olla tuntematta syvää juopaa kotoisen elämänsä ja sen elämän välillä, johon hän näiden kolmen vuoden jälkeen tunsi kuuluvansa.
Meidän on usein pakko tehdä vertailuja, vaikka emme sitä mielisi. Kitty teki todellakin parhaansa suurentaakseen omissa silmissään niiden olojen ja ihmisten arvoa, jotka olivat täyttäneet hänen lapsuutensa, mutta kaikesta huolimatta oli se sangen vähäinen mitattuna sillä mittapuulla, joka hänen saamansa koulutuksen mukaan oli tärkein ihmisiä ja oloja arvosteltaessa. Philin terve, miehekäs voima ja rehtiys — yhtä ryhdikäs kuin viilien hevosten, joista hän oli saanut nimensä — jäivät pakostakin varjoon, koska hän ei kyennyt pukemaan komeaa vartaloaan hienon sivistyksen vaatimaan tapaan. Hänen yksinkertainen ja suoraviivainen maailmankatsomuksensa teki Kittyyn hiomattoman, epähienon, karkean vaikutuksen. Hänen rehti luonteensa ja luontainen älykkyytensä, joka jokapäiväisestä ympäristöstä löysi runsasta virikettä hänen ajatuselämälleen, näyttivät Kittyn silmissä sivistymättömyydeltä ja suurkaupunkilaiselämän vaatiman seurustelukyvyn puutteelta.
Koko naisellisen sydämensä voimalla Kitty oli taistellut näitä vertailuja vastaan — ja jatkanut niiden tekemisiä. Kaikki, mikä hänen luonteessaan kuului Granite Mountainin maahan, siihen maahan, joka oli hänet synnyttänyt, tunsi vetovoimaa Philin puoleen, mutta kaikki se, minkä hän kolmena kouluvuotenaan oli oppinut ja omaksunut, työnsi tämän yhä kauemmaksi tytön sydämestä. Ja nyt oli hänen kohtauksensa Patchesin kanssa jälleen kiihdyttänyt ja yllyttänyt näitä voimia, jotka syvensivät juopaa hänen ja Philin välillä, ja ajatustensa myrskyävässä ristiaallokossa hän tunsi vihaavansa maata, jota rakasti, kammoavansa elämää, joka kiehtoi vastustamattomalla tenhovoimallaan, halveksivansa niitä, joihin oli kaikilla sydämensä siteillä kiintynyt, ja kieltävänsä tunteen, josta hänen sydämensä iloitsi ja ylpeili.
Kittyn herätti näistä tuskaisista mietteistä hänen kaksi nuorempaa veljeään, jotka kotiveräjällä törmäsivät häntä vastaan ottaakseen haltuunsa hänen hevosensa ja viedäkseen sen talliin. Oli jo miltei illallisaika, ja Kitty riensi äitinsä luo keittiöön pysähdyttyään pihalle juomaan siemauksen raitista, virkistävää vettä.
Rouva Reid työskenteli parhaillaan keittiössä, nuorin poikansa Jack apunaan. Hän oli vartaloltaan hiukan Kittyä lyhyempi, jonkin verran pyylevyyteen taipuva nainen, ja hänen kasvoillaan asusti tyyni, hillitty rauha, kuten usein naisilla, jotka nurkumatta suorittavat vaativan työnsä kodin vaalijana. Hänen silmiensä loiste hänen puhuessaan Kittystä tai kuullessaan jonkun toisen lausuvan hänen nimensä ilmaisi, mitenkä suuri tila ainoalla tyttärellä oli äidin sydämessä.
Heidän puuhaillessaan kotoisissa töissä kertoi tyttö yksityiskohtaisesti äidilleen keskustelun Risti-Kolmion emännän kanssa vastaten tarkasti kaikkiin kysymyksiin, joita tämä teki naapurikartanoon saapuneen muukalaisen johdosta. Mutta kohtauksestaan Patchesin kanssa Kitty ei kertonut paljon; hän mainitsi vain lyhyesti kotimatkalla tavanneensa tämän. Myöskin illallisen aikana oli Patches pääasiallisena keskustelunaiheena, mutta sekä Kitty että herra Reid, joka oli palannut kotiin parahiksi aterialle, olivat varsin harvasanaisia.
Kun illallinen oli syöty ja iltatyöt suoritettu, istuutui Kitty kuistille, luoden katseensa laajojen laidunmaiden yli valoja kohden, jotka loistivat tummien pähkinäpuiden lomitse ilmaisten Risti-Kolinio-Kartanon rakennusrykelmän paikan. Hänen isänsä oli mennyt ulos, ja äiti oli jäänyt sisälle houkutellakseen pikku Jackin vuoteeseen. Pihan toiselta puolen väenrakennuksesta kuuluivat miesten äänet epäselvinä ja kaukaisina.