»Näettekö niitä?» hän kuiskasi.
Patches loi häneen kysyvän katseen. Hän oli niin syventynyt ihailemaan maiseman suurenmoisuutta, ettei lainkaan huomannut, mikä hänen kumppaninsa miellä kiinnitti.
»Tuolla», kuiskasi Phil kärsimättömästi, »tuon vuoren rinteellä — ne ovat tuskin neljänsataa yardia meistä ja liikkuvat tännepäin.»
»Tarkoitatteko noita hevosia?» kysyi Patches ihmeissään toverinsa äänensävystä.
Phil nyökkäsi.
»Kuuluvatko ne Risti-Kolmiolle?»
»Risti-Kolmiolle!» Phil nauroi äänettömästi. Sitten hän lisäsi vakavalla ja miltei kunnioittavalla äänellä: »Ne kuuluvat Jumalalle, herra Honourable Patches.»
Silloin Patches käsitti. »Villihevosia!» hän huudahti puoliääneen.
»Niitä on kaksikymmentäkahdeksan tuossa joukossa», kuiskasi Phil. »Näettekö tuota mustaa oritta — tuota, joka vähän väliä kohottaa päätään katsoakseen ympärilleen?»
Patches nyökkäsi. Philin osoittama hevonen oli ilmeisesti lauman valpas johtaja.