»Mutta — mutta minähän tapoin Rovastin hyvän hevosen», änkytti Patches.
»Luulenpa Will-sedän kestävän sen tappion», nauroi Phil.
Tämä laukaisi jännityksen, ja molemmat nauroivat yhdessä.
»Mutta sanokaahan minulle muuan seikka, Patches», sanoi Phil sitten uteliaana. »Miksi ette ampunut härkää, kun se hyökkäsi päälleni?»
»Sitä en tullut ajatelleeksi», vastasi Patches. »En totisesti ehtinyt ajatella mitään.»
Phil nyökkäsi hyväksymisen merkiksi. »Olen huomannut, että mies, johon hädän tullen voi luottaa, ei ajattele. Tarkoitan, että hän vaistomaisesti tekee oikein ja ajattelee vasta myöhemmin, kun siihen on aikaa.»
Patches oli mielissään. »Tein siis oikein?»
»Se oli ainoa, mitä saatoitte tehdä minun pelastamisekseni», vastasi Phil vakavasti. »Jos olisitte koettanut käyttää ampuma-asettanne, niin — vaikka olisittekin osunut siihen, ette olisi voinut pysähdyttää sitä tarpeeksi ajoissa. Jos olisitte ollut niin lähellä, että olisitte voinut ampua sitä suoraan otsaan, olisi se tietenkin auttanut, mutta —», hän hymyili jälleen. »Olen iloinen siitä, ettette tullut sitä ajatelleeksi. Sanokaahan vielä toinen seikka», hän lisäsi. »Tiesittekö panevanne alttiiksi oman henkenne?»
Patches pudisti päätään. »En voi sanoa tienneeni muuta, kuin että te olitte pahassa pälkähässä ja että minun oli nopeasti tehtävä jotakin. Miten kaikki oikeastaan tapahtui?» kysyi hän innokkaana kääntämään keskustelun toisaalle.
»Diamond kompastui tuohon kuoppaan», selitti Phil. »Kun se kaatui, luulin viimeisen hetkeni tulleen. Uskokaa minua tätä en unohda, Patches.»