Hetkisen molemmat vaikenivat hämillään. Sitten Patches virkkoi: »Minua ihmetyttää, kun ette ampunut sitä päästyänne jälleen jaloillenne, vaan panitte uudelleen henkenne alttiiksi yrittäessänne ottaa kiinni sen lassollanne.»
»Ei ollut mitään syytä tappaa hyvää härkää niin kauan kuin oli muita mahdollisuuksia. Minun tehtäväni on pitää se hengissä, — ja sen minä yritin nyt tehdä.» Näin paimen muutamin sanoin luonnehti ammattinsa perusohjeen, joka ei salli ottaa lukuun henkilökohtaista vaaraa tai onnettomuutta, kun isännän omaisuus on kyseessä.
Heidän riisuttuaan kuolleelta hevoselta satulan ja suitset ja puhdistettuaan haavan härän kyljessä sanoi Phil: »Nyt, herra Honourable Patches, teidän on parasta pysytellä syrjässä ja kernaimmin jonkin puun takana. Tämä junkkari hurjistuu varmasti taas, kun päästän sen jaloilleen. Tulen noutamaan teidät, kun olen valmis.»
Hiukan myöhemmin Philin ratsastaessa Patchesin luo kuului hänen jättämällään paikalla syvä, peloittava mylvinä.
»Se ilmoittaa, mitä aikoo tehdä ensi kerralla nähdessään meidät», naureskeli Phil. »Hypätkää taakseni satulaan, niin lähdemme painumaan kotiin päin.»
Tämä tapaus näytti kokonaan karkottaneen pilven, joka koko päivän oli synkentänyt Philin kasvoja. Ratsastaessaan he juttelivat ja nauroivat hilpeästi. Sitten paimen äkkiä muuttui synkäksi ja vaiteliaaksi kuten aamulla.
Patches ihmetteli, mikä näin äkkiä oli muuttanut hänen mielialansa, kun hän huomasi kaksi miestä, jotka ratsastivat selänteen harjaa seuraten samaa virranuomaa kuin Risti-Kolmion miehet, vaikka nämä ratsastivat lähempänä rantaa.
Patchesin kiinnittäessä Philin huomion ratsastajiin sanoi tämä lyhyesti: »Olen katsellut heitä viimeiset kymmenen minuuttia.» Sitten, ikäänkuin katuen vastauksensa sävyä, hän lisäsi ystävällisemmin: »Jos he ratsastavat edelleen samaa tietä, niin me kohtaamme heidät noin mailin päässä, missä selänne laskeutuu laaksoon.»
»Tunnetteko heidät?» kysyi Patches uteliaana.
»He ovat Nick Cambert ja hänen koiransa Yavapai Joe.»