On tuskin toista miestä, jolle syntyperä, kasvatus, ympäristö, olosuhteet tai kohtalo olisi antanut niin vähän miehekkyyttä kuin Yavapai Joe-raukalle. Seisoen suorana hän olisi kenties ollut hiukan alle keskimitan, mutta hänen istuessaan satulassa oli mahdotonta pitää tätä laihaa, huonoryhtistä ja tylsäkatseista olentoa täysikasvuisena. Mitätön leuka, suuri, puoliavoin suu, suorrukkeinen, väritön tukka ja hänen elottomien silmiensä arka, pälyilevä katse antoivat hänelle pelkurin ja hylkiön leiman.
Nick katsahti sivumennen Patchesiin tervehtiessään Risti-Kolmion päällysmiestä. »Terve, Phil!»
»Terve, Nick!» vastasi Phil viileästi. »Päivää, Joe!»
Nuorempi mies tuijotti typerästi Patchesiin ja vastasi Philin tervehdykseen epäselvästi mumisten ja jatkoi savukkeen pyörittämistä sormissaan.
»Onko Risti-Kolmiossa puute hevosista?» kysyi Nick yrittäen laskea leikkiä nähdessään kaksi miestä saman hevosen selässä.
»Jouduimme ottamaan kiinni erään härän», selitti Phil lyhyesti.
»Ne tekevät toisinaan pian lopun hevosesta», jatkoi Nick. »Olen sillä tavoin menettänyt montakin. Jollei tästä olisi yhtä pitkä matka minun talolleni kuin Risti-Kolmioon, auttaisin teitä kernaasti. Olette tervetullut vieras, senhän tiedätte.»
»Paljon kiitoksia», vastasi Phil, »mutta kyllä me ratsastamme suoraa päätä kotiin. Lienee parasta jatkaa matkaa. Näkemiin!»
»Hyvästi!»
Tämän lyhyen kohteliaisuuksien vaihdon aikana ei Joe ollut liikahtanut paikaltaan eikä hetkeksikään kääntänyt katsettaan Patchesista. Philin ja Patchesin lähdettyä hän istui yhä katsellen poistuvien jälkeen, kunnes Nick tiukasti käski häntä panemaan hevosensa liikkeelle.