»Te kuulitte meidän lähestyvän ja päätitte esittää nuuskijaa, vai mitä?» tulistui Tailholt Mountainin isäntä.
Patches hymyili. »Pelkäänpä, etten lainkaan päättänyt sitä», hän vastasi hyväntahtoisesti. »Olen siinä suhteessa hiukan omituinen», hän lisäsi kohteliaasti. »Teen usein, mitä minulle kulloinkin pistää päähän, käsitättehän — joskus vallan yllättäviä tekoja.»
Nick katsahti tähän kohteliaaseen mieheen puolittain huvittuneena, puolittain raivoissaan. »Kuulin, että Risti-Kolmiossa vetelehtii eräs nahjus», hän virkkoi viimein. »Te näytättekin olevan aika junkkari. No, nyt olette juonut. Laittautukaa äkkiä tiellenne täällä!»
»Anteeksi!» sanoi Patches kysyvästi ja katsoi häneen vilpittömän näköisenä.
»Saamari! Korjatkaa luunne! Menkää työhönne!»
»Luulin tosiaan tätä avoimeksi laitumeksi, herra Cambert.» Patches katsahti ympärilleen kuin vakuuttuakseen siitä, ettei ollut erehtynyt paikasta.
Nickin silmät vetäytyivät uhkaavina kokoon. »Mutta teille se on suljettu, kuuletteko!» Kun Patches ei liikahtanutkaan paikaltaan, hän tulistui: »No, lähdettekö siitä vai pitääkö minun antaa teille kyytiä?» Hän otti uhkaavana askelen rauhanhäiritsijää kohden.
»Ei», vastasi Patches rauhallisesti, »en aio lähteä — juuri nyt — ja», hän lisäsi miettiväisenä, »teidän sijassanne en yrittäisi antaa kyytiä kenellekään.»
Rauhallisen muukalaisen harvinainen itsehillintä sai kookkaan miehen empimään. »Vai ette, häh?» vastasi hän. »Aiotte siis sekaantua minun asioihini?»
»Jos te asioillanne tarkoitatte sellaisen miehen ruoskimista, joka ei kykene puolustautumaan, niin varmasti aion.»