Lukinverkkoja: Pieniä tomupiiloja jotka kotionneamme haittaavat

by Harriet Beecher Stowe

"Luulenpa että ei löydy raamatunlausetta ainoatakaan, jota niin heitetään huomiotta ja jota niin pian unhotetaan, kuin se, että vaimo on annettu 'miehen avuksi.' Ainakin selitetään sitä niin, että yksi osa naisia on luotu kaikkein avuksi sen ohessa kuin toinen osa ei ole kenenkään apuna, ei edes omanaan. Palveleva, alempaan kansanluokkaan kuuluva, on pakoitettu toimittamaan kaikki tehtävät talossa sillä välin kun emäntä ei tee mitään eli ani vähäisen.

"En väitä näin olevan, mutta varmaan tiedän monessa paikassa sen totta olevan, ja että useimpain nuorten tyttöin pääpyrintö on päästä työnteosta vapaaksi ja vain saada huvitelleita.

"Ennen naiset olivat paljon paremmin ja viisaammin kasvatetut. Kouluissa saivat oikeastaan vaan siksi opetusta, että heillä heräsi halu enemmän tiedon perään, ja itse sitte saivat kotonaan kehkeyttää opintojaan. Mutta he siltä joutivat ottamaan osaa talonaskareisiin, taipumaan järjestykseen ja ahkeruuteen, ja he taisivat jakaa työnsä ja aikansa että heille aina jäi tietojensa kehittämiseen aikaa. Jos tämmöisellä emännällä oli palvelia, piti hän sen apunaan, eikä muuna, eikä pannut hänen niskoilleen koko talonaskareitten kuormaa, kysymättä voiko hän sitä kantaa tahi ei.

"Mutta tuli sitte toinen aika. Äidit rupesivat pitämään talonaskareita pahana, josta he missä oli mahdollista, tahtoivat säästää tyttöjään. Vaimot alkoivat pitää talonaskareista vapauttamista onnellisuuden päätarkoituksena.

"Samaan aikaan tuskin muusta puhuttiin ja kirjoitettiin kuin naisten huolimattomasta kasvatuksesta, ja kaikenmoisia tieteitä, ja ihannetaiteita pantiin naiskoulujemme opetusaineiksi, silla välin kun ompeleminen ja kirjailemis-neulonta vähitellen katosivat. Nuorella tytöllä oli niin pitkät läksyt ja niin paljo tutkimista ettei hän joutanut neulomiseen ja muihin töihin, ja niin parsi ihastunut äiti hänen sukkiaan mielihyvällä ja hoiti yksin talontyöt, että tyttönsä pääsisi korkeammalle asteelle kuin missä hän itse oli elänyt.

"Näin kasvatettu impi yleni naiseksi, pää täynnänsä tietojen viisauksia mutta tarpeellisitta ruumiinvoimitta voidakseen toimittaa helpointa tehtävää kodissaan. Hän ei saa yhtä lattiaa lakaistuksia, sillä nousee rakkoja hienoihin sormiin; hän ei saata tunnin aikaa seisoa vaatteita silittelemässä, sillä siitä pakottaa hänen selkäänsä; hän ei voi istua ompelemassa, sillä siitä saa hän rintapistoksia; sanalla sanoen, hän on kelvoton kaikkeen työhön joka antaisi hänelle terveyttä ja voimia. Hän on laiha ja hienoverinen, melkein läpinäkönen, ei koskaan käsivarsiaan liikuteta, ei koskaan rintaa ja keuhkoja voimisteluun harjoiteta kun hän kirjan ja piirustus-laudan ääressä istuu kyykistellen, ja hän on teräväluinen, hoikka ja hento, kun Biddy, tyttönen, joka lakaisee vierashuonetta, hopean huuhtoo ja silittelee emäntänsä monituisia reunus-liepeitä, on terve, raitis ja punaposkinen pyörevillä käsivarsilla ja rehottavalla ruumiinrakennuksella ja pehmeällä vartalolla, jota emäntänsä ompelia saa muodostaa tälle puuvillan avulla. Luonto, joka harvoin on oikealle sokea, antaa Biddylle, jonka käsivarsia ja keuhkoja myötäinsä liikkeessä pidetään, raittiin kauneuden jota se hienolta Edithiltä antaa puuttua, vaikkei tämä muuta tee kuin lukee ja yhä lukee.

"Kun sitte tuo tyttö tulee naimisiin, on hän niin täydellisesti riippuva palvelioistaan, kun mikään vanki vanginhoitajastaan. Jos jossakin varakkaassa talossa maalla sattuisi pistämään Biddyn päähän jonakuna kauniina aamuna lähteä palveluksestaan pois, niin on koko talous epäjärjestyksessä; ei huonetta saada siivotuksi, ei ruokaa valmistetuksi. Sillä talon koreileva rouva on aivan kykenemätön ja aivan tottumaton tuommoisiin askareihin. Ja joskin hän taitaisi, ei hän alentuisi niitä toimittamaan. Ennen saa hänen kotinsa olla min siivoinen tahansa. Minä puolestani en ymmärrä että kaunis, miellyttävä ja sivistynyt nainen kävisi vähemmin viehättäväksi ja sivistyneeksi sen kautta, että hän omin käsin koettaisi pitää kotoaan siistinä ja sievänä. En myöskään ymmärrä että hän miehensä silmissä sen kautta muuttuisi vähemmän suloiseksi. Jos olisin naimisissa itse Venus jumalattaren kanssa, ja sitten esimerkiksi luuvalo kivuttaisi minua, tietenkin katsoisin kernaammin että Venus omin hienoin käsin lämmittäisi ja käärisi ympärilleni sen villaisen vaatteen, joka tuskani lieventäisi, eli että hänellä olisi kyllin voimia kohoittamaan päätäni pannakseen tyynyn lisää päänalukseeni kuin että hän seisoisi silkkiin hankittuna paikallaan, varoen ihanaa ulkomuotoaan.

"Mutta minkälainen on nyt tuommoisen emännän ja hänen palvejiansa väli? Hyvä se mielellään ei voi olla, sillä emäntä vaatii palvelialta mitä hän itse ei ole halukas tekemän, ja tämä pitää itsensä yhtä hyvin kun emäntänsä velvoitettuna tehtäviään laiminlyömään. Ja luonnollista on, että niin käy: Biddy ja hänen emäntänsä ovat molemmat ihmisiä, joilla on inhimillisiä tarpeita. Molemmat pyytävät päästä työnteosta ja elää huokealla hinnalla huokeaa elämää. Biddyn pääoma on hänen jäsenissään ja jäntereissään, ja niitten sijaan pyytää hän niin monta 'keltakolikkaa' kuin on mahdollista. Rouva tuntee, kun ottaa hänet palvelukseensa, ettei Biddy ole hänelle minkään arvonen muussa määrässä kuin missä Biddyn työ ja voimat säästävät rouvan voimia ja vaivannäköä. Kuinka tuota sitte voisikaan pyytää, että palvelia ottaisi huoliakseen noista tuhansista vähistä seikoista kodissa, joita ei voida niin 'tarkkaan vaatia,' mutta jotka ovat hauskuudelle niin välttämättömät? Emännän suurin toivo on päästä vastahakoisuuksista voidakseen elämää nauttia. Biddyn suurin halu on saada vähällä työnteolla hyvä palkka — pääpyrintö, joka on korkeammalla emännän toivomista joka oikeastaan on saada ilman työntekoa suuren palkan. Eivät lapset ja talonkalut ole Biddyn; miksi hän hoitaisi kumpaisiakin paremmin kuin perheen-äiti ja talonemäntä tekee?

"Tästä syntyy paljo pahaa. Biddy pitelee hauskasti kaikkea mitä käsiinsä saapi ja Johanna juottaa pienimmälle unijuomaa, että pienoinen nukkuisi ja hän pääsisi seurustelemaan kyläläisten kanssa sillä aikaa kuin rouva on omain tuttavainsa luona. Ja niin korkeammat säätyluokat kertovat kauheana kummana palkollisten joukossa vallitsevaa pahuutta ja uskollisuuden ja hyvien perusmietteitten puutetta heidän seassaan. Se on kyllä hirmuista ettei löydy niitä ihmisiä, jotka riemulla rientäisivät ottamaan vastaan niitä uhraavaisuuksia ja kiusallisuuksia, joita muutamat ihmiset luotansa laskevat! Sehän on hirmuista, ettei löydy olentoja jotka oivaltaisivat iloita kuormien kantamisesta, joihin ei muutamat puututtaisi pienintä sormeaankaan! Alituinen valitus huonoista palkollisista, joka yltymistänsä yltyy, ei merkitse mitään muuta kuin että kaikki ovat työhön väsyneet; kaikki tahtovat vaan taaleen, päällisen elämästä, viitsimättä edes itse sitä kuoria. Nainen ja mies tätä nykyä enin pelkäävät työntekoa.

"Jos kuuntelee useitten hienojen naisten kanssapuhetta illallispöydässä, kuulee jo heti äänestä, kun he haastelevat ompelioista, palvelioista ja muista työtätekevistä, että joskin he itse tietävät työntekoa kunnioittaa, he kuitenkin pitävät hyvin vähässä arvossa työtätekevää ihmisluokkaa.