"Jos tätä pahaa taidettaisiin auttaa, jos työtä ja työntekiää, jos kotiaskareita ja niiden hoitajaa pidettäisiin oikeassa arvossaan, niin kohta löytyisi vaan hyvää ja kelvollista palvelusväkeä. Kaikki ne, jotka nyt pitävät itsensä palvelukseen liian hyvinä, silloin mieluummin rientäisivät sen hakuun ennen tehdastyön ja ompeluksen etsimistä. Kelpo palvelia osaa aina asettaa itselleen päivän pitkään joutohetken. Hän tietää useimmasti tehtävänsä ja voi askareensa järjestää niin, että ne jättävät hänelle vähän väliaikaa. Se on tehtaissa mahdotonta. Jos palvelustyttö sairastuu, hoidetaan häntä eikä lähetetä pois palveluksestaan, niinkuin tehtaissa ja kaupanhoidossa olevalle tehtäisiin. Sitäpaitsi on työnsä terveydelle parempi, kun päivänsä kuluu erilaatuisissa töissä, joita toimittaissaan hän voi olla liikkeelläkin, kuin jos hän kumarruksissaan istuu koko päivän samassa työssä. Viimeksi palveluksensa kasvattaa hänet kotielämää varten ja on, jos hän naimisiin menee, soveliaampi hänestä valmistamaan kodin hupaisuutta ja iloa valvovaa enemmän kuin tehtaantytöistä ja kauppapuodin hoitajista.
"Mutta siihen, että nämä edut palvelijalle lankeisivat, on välttämätöntä että hänen emäntänsä kohtelee häntä oikeudella, viisaudella ja hyvyydellä. Ja tämä ei voi tapahtua, niin kauan kuin hän halveksii palveliaansa, eli on hänen onnestaan eli onnettomuudestaan väliäpitämätön. Ensinnäkin tulee emännän itse ottaa toimintoihin osaa, hyvyydellä oikaista vaillinaisuudet ja esimerkillään osoittaa kuinka voidaan taloutta hoitaa järjestyksellä ja älyllä. Ja vielä tulee hänen suoda palveliansa nauttia mitä hyvää tälle suinki voisi löytyä — kaikki lepohetket, kaikki huvitukset, jotka eivät työtä ehkäise, ja joita palvelija tarvitsee yhtä hyvin kun rouvansakin. Minä kyllä tiedän että tämä on monen mielestä ankarasti puhuttu, mutta olen täydellisesti varma siitä, ettei muuta mahdollisuutta löydy palkollisten parantamiseksi. Ei ole pelkoa siitä että palveliat rupeaisivat laiskottelemaan siinä talossa, jossa perheen jäsenet ovat oivaa ja työtä rakastavaa väkeä, eli että huonot tavat pääsisivät juurtumaan palkollisiin kunniallisessa ja hyvässä talossa. Sitä emäntää, joka palvelioilleen osoittaa luottamusta ja kunnioitusta, palvellaan varmaankin paremmasti kuin sitä, joka antaa heidän selvään tuntea että he ovat alhaisia; ja todellakin se palvelia on huono, johon ei totisen, kelvollisen ja lempeän emännän esimerkki jossakin määrin vaikuttaisi.
"Minun selvitykseni arvoitukseen olisi sentähden seuraava:
"Ensiksi: että naiset panevat omantunnon asiaksi tärkeyden osata itse toimittaa useimmat talonaskareet, eivätkä niinkuin nyt on tapana, enään pidä sitä häpeänä.
"Sitten: ettei milloinkaan emäntä unhoita sitä, että palveliansa on
Jumalan edessä hänen vertaisensa.
"Ja tämän kautta luulen ruman tomun-piilopaikan mahdolliseksi poistaa."
"Tosi kyllä," sanoi Jenny, kun olin lopettanut, "ja oivallinen kirjoitus, isä, mutta…"
"Mutta mitä?"
"Joo, en voi ymmärtää miksi, isä, aina pauhaat ainoastaan vaimonpuolille. Luulisipa että kaikki paha mailmassa on heidän syynsä."
"Ei, tyttöseni, mutta naisten tulee kääntää ja parantaa mailma, ja jokaisen parantajan tulee aloittaa itsestään. Siitä huolimatta ovat naiset soveliaat poistamaan lukinverkkoja ja kotiamme pelastamaan noista pienistä pölylokeroista."