"Poika poloiset!" sanoi vaimoni; "nyt kaikki kannetaan heidän niskoille!"
"Kaikessa tapauksessa", väitti Jenny, "näkyvät kuitenkin olleet syypäät tulipaloon kaupungissa. Muutamat poikaset aikoivat panna toimeen leikkitulituksia, kertoo lehti, mutta siitä sattuikin tulemaan tulipalo".
"Me lääkärit saamme aina paljon tekemistä tuommoisten kansanhupien jälkeen", lausui Rudolf, "aina sattuu silloin ulkonaisia vahingoita, välisti oikein huvittavia luunrikkomia, eli tulee pakko sahata jäseniä poikki. Niin on myöskin hautajaisissa ja muissa juhlallisuuksissa, joita väki tunkee katsomaan".
"Se on käsittämätöntä", lausui Bob, "ettemme saata oppia huvitteleimaan ilman melua, hälinää ja hulinaa. Ranskanmaalla ja Italiassa suuretkin kansalliset juhlallisuudet vietetään ilman mitään telmäämistä; tappelemisia ei koskaan tapahdu kuin meillä. Meidän poikaset ja nuoret miehet eivät luule muutoin voivansa hauskutella, jos eivät saa käyttää nyrkkiään. En ymmärrä mistä se tulee".
"Joo", sanoin minä, "yhtä vähän kuin oikeastaan osaamme vieraitamme huvitella, yhtä vähän itse osaamme huvitettuina olla. Emmekä myöskään lapsiamme huvittele eli hanki heille kotosalla huvitusta. Seuraus siitä on että poikaset ja nuorukaiset, joilla on halu huvituksiin voimakkain, kun kerta pääsevät vapaiksi, ovat miltei kuin irti päässeet kahlekoirat, ja melkein muille rauhallisille kansalaisille käyvät hengenvaarallisiksi rajun, hillitsemättömän iloisuutensa kautta."
"Ethän tahtone että nuorille poikaisille huvitukseksi pantaisiin toimeen tanssihupia ja seuranäytelmiä!" sanoi vaimoni naurahtaen.
"En", vastasin minä, "mutta ensimäisenä pitäisin sen tärkeänä ettei kotona lapsia ja lasten leikkimisiä katsottaisi vaan vastuksina oleviksi; minä tahtoisin että äiti uhraisi vähäisen ajastaan opettaakseen pienokaisia leikkelemään, piirustelemaan ja maalaamaan paperinukkeja, eli muuta semmoista, että isä antaisi heille aselaatikon ja opettaisi työaseitten käyttämistä heille. Tuhansin heidän aika, joka siihen tuhlausisi, kostuisi heille takaisin. Vielä tahtoisin että joka koulun luona löytyisi leikkikenttä ja että poikain leikit pidettäisiin yhtä tärkeinä kuin kielioppi ja maantiede.
"Minä tahtoisin että opettaja olisi heidän leikeissä osallisina, opettasi heitä pallisilla olemaan ja luistelemaan y.m. Kymmenen ja kahden kymmenen vuoden välillä on nuorukaisen luonto täynnä rauhattomuutta ja riehunta, jonka täytyy päästä ulos uhkumaan. Poikasella on tosi tarve huutaa, telmetä, teuhoa ja peuhota, painia, lyödä y.m., mutta sopivain ja terveellisten ruumiinharjoitusten kautta vähenee hänen hurjuutensa ja ne ovat hänelle kaikissa suhteissa suureksi hyödyksi. Vaan missä oppii hän luistelemaan, pallia lyömään, mäkeä laskemaan, noihin kaikkiin, jotka ovat hänelle niin tarpeesen? Ei koulussa suinkaan, ei isältään, jolla ei ole aikaa eikä halua hänelle sopivain kumppaleiden hakemiseen noihin harjoituksiin. No, siis hankkii hän kumppaleita itse, ja todellakaan ei saata häntä siitä soimia, ettei aina satu parhaita.
"Poikanen on saanut kelkan ja hankkinut tuohon hupiin itselleen kumppaleita ja nyt lasketaan alas ahkeraan mitä jyrkimmistä törmistä. Vaan eräänä päivänä pieni kelkkanen sattuu pukkaamaan jonkun totisen kansalaisen kumoon, ja tuo totinen kansalainen saa polveensa myöskin totisen mustelman. Mikä siitä on seuraus? Ei lähetetä poikia toiseen törmään, jossa halun mukaan, ketään vahingoittamatta, saavat laskea, vaan asetetaan kielto mäenlaskua vastaan koko kaupungissa, ja sen kautta saa tuo huvitus vielä viehätyksen kielletyn ilon nauttimisesta.
"Niin tahtoo poikanen luistella; sitä hän ei saa, sillä se voisi olla vaarallinen hupi, ja se kyllä on tosi; mutta miksei pyydetä päälleluetettavaa miestä menemään jäälle poikasten myötä katsomaan etteivät lähde vaarallisille paikoille? Nykyään perustetut n.s. luisteluradat ovat kyllä parannuksena tässä, mutta lukuisat tapaturmat osoittavat ettei poikasilla ole tarpeellista peräänkatsontaa.