VI.
Se on muodinmukaista.
Kirjoitushuoneeni ja vierashuoneen välinen ovi oli avoinna, ja minä kuulin sieltä ikäänkuin silkkisiipien suhinan, jos jonkinlaista linnunviserrystä ja kuherrusta, josta minä saatoin ymmärtää muutamain Jennyn ystävätärten tulleen meille käymään. En voinut olla heittämättä silmäystä ovenraosta katsoakseni noita kukoistavia kasvoja, jotka pilkistivät esiin fasanilinnun höyhenien, kyyhkynsiipien ja nyökkyvien vesilintujen alta.
Nuori impi, hyvin kasvatettu ja hyvin puettu, on aina suloinen katsella; ja minä puolestani kadotan aina sydämeni (kuvannollisesti puhuttu, tietysti) kun joku noita raittiita kukkasia minua tielläni kohtaa. Heidän kiharansa ja verkkonsa ja röyhellyksensä ja koristimensa — heidän joutavuudet, hullutukset, jos niin tahdotte — viehättävät minua, miten kiharapään lapsen oikut ja lorut. Ja nuo pienet tenhottaret aavistavat heti minun heikkouteni. Jo minun tervehtäissä huomaan heidän silmistä että he ovat ihan varmat siitä, että voivat kietoa minua vaikka pienimmän sormensa ympäri, jos haluavat.
Jennyn ystävättäret ovat miellyttäviä tyttösiä — hyvissä ymmärtäväisissä perheissä kasvaneita kukkasia — he eivät ole pakanallisia ruusuja, joita muodikas seuraelämän kasvatuslaitos on kehittänyt. Hyvät äidit ja tunnolliset tädit ovat heitä tarkkuudella kasvattaneet; heille on opetettu että joka on hyvä, se on myöskin kaunis, että pienet tyttöset eivät saa ylpeillä punaisten kenkäinsä ja ihanain kiharainsa yli, ja monta muuta hyvää totuutta. He ovat käyneet parhaimmissa kouluissa, saaneet nykyajan korkeimman sivistyksen, ovat tähtitiedettä, maanoppia ja viisaudenoppia tutkineet — niin että se, joka sattuu lukemaan tietojensa luettelon hiukan peljästyy antaumasta puheisiin heidän kanssa. Minä kuuntelinkin suurella tarkkaavaisuudella vilkasta keskustelua vierashuoneessa, ja siellä keskusteltiin…
Niin, mistä nuoret immet kernaimmin puhelevat, kun joutuvat keskenään juttelemaan? Ei suinkaan Nilvirran alkulähteistä eli päiväntasaajista ja niiden myrskyistä, eli Dante'sta, eli Shakespeare'sta vaikka kyllä koulussa kaikkea tuota lukeneet ovat, vaan aineesta, joka on heille paljoa rakkaampi ja likeisempi — johon naisten huomio ikuisesti on kiintyneenä, aina siitä saakka, kun Eeva pukeutui ensimäiseen sikunapuunlehtiseen pukuun.
Minun on myöntäminen että pukeutumisen salaisuudet viime aikoina ovat minua kammostuttaneet. Tuskin on siitä kulunut vuosikausi, kun Jenny tyttärelläni oli kiiltävät tummanruskeat hiukset, jotka hän väänteli monenlaisiin pehmeisiin kiemuroihin kasvojensa ympäri ja kietoi klassilliseen nutturaan ne niskaan. Jennyllä oli joku mitta taiteellista aistia tuossa tukkansa laittamisessa ja minä tunnustaan että jokapäiväishupieni joukkoon luin hänen päänsä sukimisen katsomista. Hänellä oli aina kukkanen, lehti, oksa, taikka ruusunuppuinen palmikoissaan, joka näytti niin viehättävän verekseltä ja teki hänen omituisesti runollisen näköiseksi.
Mutta kaikki tuo on kadonnut vähitellen. Ensin Jennyn hiukset alkoivat näyttää aaltoisilta, sitten käherretyiltä, niin että seisoivat suoraan pystyssä melkein, minulle suureksi huoleksi ja levottomuudeksi; mutta jos asiasta virkoin mitään, vastattiin heti: "Se on muotikasta! Kaikki pitävät niin hiuksensa, isä".
Minä koetin puolestani tätä vastustaa, koska se sileä, säännöllinen tapa sukia hiuksensa, jota ennen olin aamiaispöydässä ihaillut, nyt usein muuttui kummalliseksi sekasorron kudokseksi, johon tuota tuhansiin mutkiin oli väännelty, kiedottu, kudottu ja solmettu, ilman minkäänlaisen kauneuden-aistin noudattamista. Vaan silloin ilmoitettiin minulle, että se oli tarpeellista johonkin erittäin loistavaan tilaisuuteen ilta-päivällä.
Vaimoni ja minä emme oikeastaan käy suurissa seurueissa, mutta Jenny houkuttelee meidät talven kuluessa muutaman kerran ulos, jotta seuraisimme seuraelämän edistymistä; ja noissa tilaisuuksissa olen suuresti kummastellut sitä säännöttömyyttä, joka vallitsee viehättävän sukupolven päänsilittämistavassa. Näyttää niinkuin eivät kampaisi itseään ollenkaan. Minä tiedän tietysti että olen vaan ymmärtämätön, osaamaton, hämmästynyt mies, mutta minun silmissäni näyttävät kaikki nuo naiset semmoisilta, kuin jos oisivat levottoman unen jälkeen nousseet vuoteestaan, suorineet pukunsa päälleen ja heti töytänneet sisään salonkiin, silittämättä epäjärjestyksessä olevia kiharoitaan. Sitäpaitsi näyttää kaikilla nuorilla naisilla olevan ihan samanlaisesti hiuksensa laitettuina, joka herättäisi minussa luulon että sama taiteilia oli ne kaikki "laittanut".