"Jos, lapseni, tahdotte tutkia itseänne ja tietää josko rakastatte liiaksi kauniita vaatteita ja koristuksia, niin voitte tehdä se näin: Jos enemmän vaatteitanne murehditte kuin mielenlaatuanne — jos enemmän surette sitä, että kaunis hameenne on repeynyt, kuin sitä että olette vihan antaneet valloittaa itsenne — jos läninki, joka ei ole oikein soma ja ruumiinmukainen huolestuttaa teitä enemmän kuin velvollisuuden laiminlyöminen — jos vähemmin olette pahoillanne lausumastanne oikeutta vääristelevää tuomiota, eli levittämästänne valheellista huhua, kuin vanhanaikaisen hatun kanssa kulkemisesta — jos vähemmin surette sitä että teidät ehkä havaitaan häävaatteitta suuressa taivaallisessa juhlassa, kuin vanhanmuotisen puvun päällepanemista ensimäisiin illallispitoihin — silloin, rakkaani, rakastatte pukuanne liiaksi. Ei kukaan kristitty nainen saa mielestäni antaa pukemisensa vaatia kaikkea kolmesta sangen tärkeästä asiasta, ei
Kaikkea hänen aikaansa, Kaikki hänen voimansa, Kaikki hänen rahansa.
"Hän, joka tuon tekee, ei elä kristillistä, vaan pakanallista elämää, — hän uhraa korinthilaisen ja roomalaisen Veneris'en alttarilla".
"Hyi, mr Crowfield! oikein säikäytätte minut", huudahti Kolibri. "Minä pelkään että juuri teen kaiken tuon"
"Ja minä myös", sanoi Fasani, "ja se kuitenkaan ei ole niin, miten haluaisin ja tahtoisin tehdä".
"Mutta miten voimme sitä muuttaa?" lausui Kyyhky.
"Lapsukaiseni", sanoin minä, "mitä tahtoo, sen voikin. Tehkää vaan se päätös, että panette enin arvoa todellisen kauneuden päälle ja että sen teette muotienkin heittämisellä, ja voitto on jo puolittain teidän. Tehkää vaan se päätös, että ajastanne, voimistanne, rahoistanne ei kaikki, ei enemmän kuin puolet saa ulkonaisiin koristuksiin kulua, ja jo olette oikealla tiellä. Ei tarvitseisi kuin armeija nuoria impiä, tuon jalon päätöksen piirteet kilpenä, vapauttamaan meitä ranskalaisten tanssiattarein ja näytteliättärein itsevallan orjuudesta. En avant! tyttöset! Teidän tulee pelastaa tasavalta!"
VII.
Milloin joku on hyvin puettu.
Keskustelu, jota olin Jennyn ja hänen paratiisi-lintustensa kanssa pitänyt, näkyi pystyneen heille mieleen, sillä ei kulunut pitkä aika ennenkun taasen olivat kirjoitushuoneeseni saapuneet. He olivat isoihin pitoihin menossa ja tulivat nyt Jennyä noutamaan sekä minulle ja vaimolleni itseään näyttämään, niinkuin nyt olivat rynnäkköihin valmiina.