Lukinverkkoja: Pieniä tomupiiloja jotka kotionneamme haittaavat

by Harriet Beecher Stowe

"Siksi että se usein ei pysy kauneuden-aistin rajojen sisällä ja että se usein rumentaa naisia", sanoin minä. "Tuo koreuksien kuormittain kantaminen ei sovi hyville, kainoille tyttösille — se tekee heidät naisten näköisiksi, joita toivon etteivät koskaan tule turhamaisuudessa ja mailmallisuudessa jäljettelemään — mutta tässä nyt seisotte houkutellen minua saarnan pitämiseen, joka sitte vain suututtaa teitä. Ei, menkää nyt, lapset! Varmaankin olette niin soreita, kuin kukaan olla voi tuommoisella pään-laitoksella; menkää siis tansseihinne, ja huomenna, jos haluatte, kun olette uteliaita ja väsyneitä, tulkaa luokseni virkkauksienne kanssa, niin luen teille ääneen Kristofer Crowfieldin ajatukset siitä, kuinka ollaan hyvin puettuina".

"Se on kovasti hauska, vähintäänkin voi sen sanoa", vastasi Kolibri. "Muistakaa vaan esiintuoda tukevat perusteet nykyajan muoteja vastaan-vihoittelemiseenne".

Seuraavana iltana kirjoitushuoneessani oli enemmän sefiirilankoja ja silkkiä kuin paperia, jota siellä ei vähän olekaan, ja kaiken tuon ja nuorten ystäväini piirittämänä, minä luin ääneen seuraavaa:

"Milloin ollaan hyvin puettuina?"

"Vastauksen ensimäinen kohta kuului näin: kun puku on sopiva henkilölle, vuodenajalle ja tilaisuudelle. Värit ja muodot, itsessään somat ja ihanat, käyvät rumiksi ja naurettaviksi, jos niitä käytetään sopimattomasti. Ihastuttavin hattu, jonka koskaan muotiompelia keksiä voi, herättää vaan naurua jos se on huolettomasti puetun palvelustytön päässä, kun hän vakkanen käsivarrellaan sipsuttelee torille. Kovin narrimaista olisi esimerkiksi loistavaa tanssipukua käyttää rautatie-matkustuksella. Ratsuhametta ei sovi salongissa käyttää, eikä illallispukua hevosten seljässä. Sanalla sanoen, niin on hyvin helppo eroittaa milloin miki puku sopii käytettäväksi. Myöskin jokainen myöntänee että tumma villainen puku ei sovi kuumalla kesäilmalla eikä vaalea, hieno vaatetus talvipäivänä. Sitten eri henkilöille sopivan vaateparren määrääminen on vaikeampi, mutta ei niin vaikea kuin luullaan. Mutta tässä tulee huomioon ottaa ikää, yhteiskunnallista asemaa ja luonnetta. Tämä on siihen syynä että eri säädyt, eri virkamiehet pitävät erilaisia pukineita. Ei mielellään kukaan katsoisi papin koreilevan jockeyn puvussa eikä oppineen miehen metsästysklubin vaateparressa, eli kunnioitettavan valtiomiehen nuoren keikarin tavalla. Ne kukkaset ja perhoset, jotka nuoren immen iloisuudelle sopivat, ovat naurettavat kun ne muutetaan hänen vakaisen äidinsä päähän, joka niitä kantelee huolestuneella katseella, vain siksi, että puhelias muotienmukailia on vakuuttanut sen olevan muotikasta ja ainoaa laatuaan.

"Ja tästä johdun ensimäiseen vastaväitteeseeni. Nykyiset muodit ovat suurimmaksi osaksi sopimattomat meidän ilmanalalle, meidän elintavoille ja sille hengelle, joka meillä yleisesti vallitsee. Me tarvitseisimme puntarimiehen, joka tarkastaisi muiden maiden muoteja ja päättäisi mikä niistä sopii meidän oloihin, ja mikä mielevästi ja kauniisti edustaisi kansallisluonnettamme, ajatustapaamme ja olosuhteitamme. Silloin voisi ehkä nähdä naisemme kauniisti ja hyvästi puettuina. Sitä eivät nyt ole. Ne repaleet ja karneeringit, sekä ne hullut hiustornit joita nyt käytetään, vaativat varmaankin että jokaisella nuorella neitosella on oma kamarineitsyensä, jota ei maassamme pidetä tavallisena. Se nainen, joka ei koskaan pane ennen keskiyötä maata, joka ei koskaan itse pue päälleen, joka ei koskaan silmäneulaa kädessään käytä, ei koskaan kirkossa käy, ei koskaan vapaasti osaa punnita velvollisuuksiaan, on, kun hän on pyntätty ja pöyhytelty 'à la pompadour', eli jotenkuten à la, kuitenkin siinä kiitettävä, että hän puvussaan osoittaa luonteensa. Pukunsa lausuu juuri minlainen hän on — viekas, teeskennelty ja luonnoton olento — ei suunnillenkaan se, joksi hänet Luoja loi.

"Mutta kun sorea, hyvä tyttönen, jota on totutettu sielunomaisuuksiaan kehittämään, aistiaan jalostamaan, terveyttään hoitamaan, hyvänä tyttärenä ja sisarena olemaan, kun hän pukeutui tanssipukuun, josta hän vähintäänkin on puolialastoin, röyheltää tukkansa puolen kyynärän korkeaksi torniksi, peittää niskansa valetukka-kasoilla, puuteroittaa hiuksiinsa kulta-puuteria, silloin on tuossa ilmautunut huono kauneuden-tunto sillä siinä esiytyy hänen luonteensa, eikä hänen kasvatuksensa, eikä hänen hyveensä, vaan vastasuunta kaikelle tälle. Hän näyttää toisen luokan näytteliättäreltä, kun hän oikeastaan on kodikas, hempeä ja hyväluontoinen tyttö, jonka elämäntarkoitus on kerran hauskassa kodissa lämpöä ja lempeyttä levittää.

"Toinen muistutus, ei muoteja, mutta niiden kantajia kohtaan on se, että tänne tuodut ranskalaiset puvut eivät käytetä miten ja missä niitä oikeastaan on käytettäviksi aiottu. — Epätoivon omiksi joutuisivat Parisin ompeliattaret jos näkisivät missä puvussa naisemme kirkossa käyvät. Ei myöskään Pariisissa olla niin tuhmia, että kävelylle pukeutaan niin koreasti ja loistavasti kuin meidän naiset tekevät, ja josta usein muukalaiset heidän suhteen ilkeästi erehtyvät. Italiassa ja Espaniassa kirkkolaki vuosia sitte sääsi ja säätää vieläkin kirkkolaki että yksinkertainen musta puku on aina kannettava kirkossa, ja pitäisihän yleisesti ymmärtää että sama puku, jota teaterisalongissa käytetään ei sovi kirkkopuvuksi. Jos asettuu jonkun kirkkomme ovelle ja katselee niitä naisia, jotka sieltä tulvailevat ulos, ei voi olla ajattelematta että puvut, joita he pitävät, paremmin sopivat operahuoneessa käytettäviksi, ja lienee varmaa että niiden keksijät eivät olisi millään muotoa tehneet niistä kirkkopukuja. Meillä puuttuu siinä kohden sivistystä; ei oikein ymmärretä eroittaa missä tilaisuudessa mikin puku on pidettävä, vaikka tuo ei minusta toki olisi vaikeata. Hyvin arvoisat, ja niinkuin toivon, hyvin jumaliset naiset tulevat kirkkoon korkeasti ja koreasti kammatuilla päillä, joitten huipuilla sitten pieni, nenäkäs hattu keinuu, höyhenillä ja kukkaisvihkoilla varustettu. He kyllä näyttivät hyvin somilta ja jos aikoisivat croquetille eli kuvauksiin ottamaan osaa, niin olisi se sangen sievä, tuo päärakennus. Mutta kun he ovat tunnustamaan tulleet olevansa viheliäisiä ja vajavaisia syntisiä, ja huulillaan kantavat suuriarvoisia ja juhlallisia sanoja, niin ovat heidän sanansa niin suuresti heidän teoilleen vastakkaiset, että voisi sille nauraa, ellei se pikemmin ansaitseisi itkemistä.

"Seuraava ehto ollakseen hyvin puettu on, että puku on sopusointuisa. 'Pieniä haltioita' nimisessä kirjassa moitin erään asunnon huonekalujen sijoittamista, jossa löytyi kalliita ja komeita kaluja, mutta josta puuttui sopusuhteellisuutta. Matto oli kaunis ja kallisarvoinen, seinäpaperit kauniit ja kalliit ja huonekalut samoiten, ja kuitenkin huoneissa vallitsi jonkunmoinen epäjärjestys; kaikki teki mieleen vaikeasti levottoman vaikutuksen ja ei mikään ollut erittäin kaunista ja miellyttävää. Kaikki tämä tuli sopusuhteellisuuden puutteessa, kun sitävastoin toisessa talossa, jossa huoneet olivat paljo yksinkertaisemmasti varustetut, vallitsi semmoinen viehättävä sopusuhde että kaikki yhtämielisesti pitävät sen mukavampana kuin tuon kalliisti varustetun rakennuksen. Samaten on pukineen kanssa. Sekä aineen että värin suhteen tulee aina noudattaa perusmallia, jonka kanssa sitte vähemmät seikat sulaavat yhteen ja jokaisessa puvussa on esiytyvä perusmiete, joka on kokonaisuuden yhteenpanemista johtanut.

"Tätä lausuntoa voin esimerkillä vahvistaa. Yleisesti tunnustetaan että naiset ovat murhepuvuissa kauniimmat kuin muissa, ja se, joka muutoin on melkein rumannäköinen on mustissa vaatteissa kaunis. Ja miksi? Vain siksi että murhepuku vaatii värissä ja laittamistavassa suurempaa yksinkertaisuutta ja välttää noita koristuksia ja värin moninaisuuksia joita niin harvat naiset osaavat kauniisti kokoon järjestää, että ne todella näkyvät silmiin somalta kokonaisuudessa.