Hero katsahtaa häneen ja lausuu pontevasti:
"Niin tarkkaan itseni nähdä soisin
kuin muut mun näkevi — sen jos voisin!"
— Juuri niin, vakuuttaa Leander. Se sopii mainiosti sinuun, kultaseni.
Tulkoon rukouksesi kuulluksi!
— Sinä taidat mielihyviksesi ärsytellä minua, virkkaa Hero.
— Mutta, hyvä ystävä, kyllä tämä sentään on jonnijoutavaa ja lapsellista! Emmeköhän voisi olla kiuskamatta?
— Kernaasti minun puolestani, mutta itsehän sinä alotit.
— Suo anteeksi, Hero minä en alottanut.
— Aivan varmasti, Leander, sinun oli alkusi.
Sen laatuista keskustelua saattaa kestää tuntikausia, niin kauvan kuin molemmat kiistelijät — jotka sillä välin käyvät yhä itsepäisemmiksi ja jyrkemmiksi — jaksavat jatkaa. Ja kumminkin tietää kumpainenkin yhtä hyvästi, että pieninkin myönnytys tekisi siitä lopun.
Jospa vaimo esimerkiksi sanoisi: