— Vai niin. Mutta minä tiedän muiden ihmisten voivan saada hyvää teetä ja silloin totta tosiaan minun mielestäni meidänkin pitäisi saada.
Ja taas päivällispöydässä:
— Hyvä ystävä, nyt on liha taas paistettu liian kovaksi. Se on aina liian kovaa.
— Ei aina, hyvä Entusius. Maanantainahan se oli sinusta ihan paraiksi paistettua.
— No, melkein aina sitten.
— Kuulehan, rakas Entusius, tänään oli minulla vieraita enkä voinut mennä itse keittiöön katsomaan Riittaa niinkuin muuten aina teen. On niin vaikea saada häntä tekemään edes jotain kunnollisesti.
— Äiti sai aina kaikki tehtävänsä kunnolliseksi, olivatpa palvelijatkin minkälaisia tahansa.
Ja taas:
— Hyvä ystävä, sinun täytyy katsoa, etteivät palvelijat tuhlaa niin paljon halkoja. En ole ikipäivinäni nähnyt menevän niin paljon puita näin pienessä taloudessa kuin meidän.
Tai: