Sen täytyi ennen kaikkea muuttua. Tunteellista orjain päällysmiestä hän ei tarvinnut eikä voinut käyttää, ja kuin hän puolestaan oli vakuutettu, että luotettavampaa peräänkatsojaa ei voinut mistään saada niiksi ajoiksi, jolloin hän itse oli poissa viljelyksiltänsä, niin hän ryhtyi kaikilla mahdollisilla keinoilla tylsyttämään Tuomon mieltä.
Orjain joukossa oli myöskin vaimo, nimeltä Cassy, joka nähtävästi oli paremmassa puvussa ja yleensä näytti nauttivan erityistä suosiota.
Hän oli ehkä viidenkymmenen vuoden iässä, iholtaan verraten vaalea sekä vartaloltaan yhä vielä muhkea; hänellä oli paljonsanova katse, jossa näkyi enempi ylpeyttä kuin orjallista nöyryyttä. Legreehen oli Cassyllä vaikutusvalta, joka kummastutti kaikkia, jotka tämän herran tunsivat. Vaikka hän olikin raaka orjiansa kohtaan, niin hän ei juuri koskaan pahoin kohdellut Cassyä, vaan päin vastoin ihan julkisesti antoi hänen ottaa itselleen minkä mitäkin etuoikeuksia. Jos hän joskus kävikin orjain töissä, niin se tapahtui paremmin omaksi huviksi kuin ulkonaisesta pakosta.
Cassy oli sinäkin aamuna puuvillan korjuussa, kuin Tuomo ensi kerran sai kärsiä kuritusta Legreen tilalla.
Se tapahtui näin. Puuvillan noukkiminen tapahtui päällysmiesten Kvimbon ja Sambon läsnä ollessa määrättyjen sääntöjen mukaan. Puuvillakorit olivat hyvin suuret ja jokaisen niistä täytyi iltaan asti olla täytettynä, vieläpä sen painoiseksi sullottunakin, kuin oli määrätty. Legree itse oli aina punnitessa läsnä, ja kenen korista puuttui kuinka vähä hyvänsä, häntä säälimättä ruoskittiin.
Sen Tuomo tiesi varsin hyvin ja kuultuaan erään vanhan sairaan neekerivaimon jäävän jälelle työssänsä auttoi häntä voimainsa mukaan.
Vanhus hyvin kummastui siitä ystävyyden työstä, jollaista ei kukaan koko maailmassa ollut hänelle vielä osoittanut, ja alussa vastustelikin, sanoen Tuomon voivan saada siitä ikävyyksiä. Vaan Tuomo vakuutti saavansa sittekin oman päivätyönsä täyteen. Se hänelle tosin ei olisi onnistunut, jos Cassy, nähtyään tämän tapauksen, ei olisi auttanut häntä.
"Te ette ole viisas," sanoi Cassy hänelle, "muuten teille ei johtuisi mieleenkään auttaa toisia. Olkaahan vain kuukauden päivät täällä, niin olette tyytyväinen, jos edes oma nahkannekaan säilyy eheänä."
Mutta siihen asia ei päättynyt. Päällysmies Sambo oli nähnyt myöskin koko tapauksen ja juoksi luo sekä löi Tuomoa ruoskalla kasvoihin. Vanhaa neekerivaimoa hän vain potkasi. Se onneton, jo ennestäänkin ihan voimaton, kaatui nyt maahan pyörryksiin. Mutta Sambolla oli omat keinonsa. Hän otti levollisesti suuren neulan ja pisti sen vaimolle nuppua myöten lihaan. Vanhus parahti tuskasta ja nousi ylös.
"Näetkös, vanha noita, se auttaa paremmin kuin salmiakki!" ivasi Sambo ja kääntyi sitte heti Cassyyn päin rankasemaan häntäkin. Mutta Cassy astui säihkyvin silmin hänelle vastaan.