"Olisiko sinulla todella rohkeutta naittaa kaksi henkilöä toistensa kanssa?"
"Olisi varmaan; minä en ole pelkuri, minä".
"Minulla ei ole sinun rohkeuttasi", sanoin minä, "mutta jos olet huvitettu siitä, tahdon ilmoittaa, että Bolton on uudistamaisillaan tuttavuuttansa, vaikk'ei hän ensin aikonut sitä tehdä".
"Sinä voit luullakseni kumminkin jutella minulle, mikä on syynä siihen".
"Sen teen mielellänikin. Siihen on syynä, samoin kuin moniin muihinkin hirvittäviin tapauksiin, kohtaus — ajajan-vaunussa".
"Vai niin!" sanoi hän nauraen.
"Niin; hän ajoi taannoin illalla pitkin Sixth Avenue'ta, kun hän äkkiä sai kuulla erään juopuneen vaunun johtajan käyttävän itseänsä hyvin sopimattomasti kahta naista kohtaan. Bolton riensi väliin, antoi miehelle nuhteita ja saattoi näitä molempia naisia kadun poikki heidän portillensa — samoin kuin eräs toinenkin kerran teki — kun samassa toisen naisen huntu poistuu naisen kasvojen edestä, valo katu-lyhdystä valaisee heitä ja toinen lausuu 'herra Bolton!' toinen 'neiti Simmons!' ja niin on romani alkanut".
"Ah, kuinka hauskaa! Luonnollisesti käypi Bolton Karolinaa tervehtimässä. Hänen täytyy niin tehdä, ymmärräthän?"
"Niin täytyi minun kumminkin tehdä samallaisessa tilassa".
"Ja sitte käypi asia itsestään. He ovat luodut toisilleen. Ida raukka, hän ei saakaan Karolinaa kanssaan Parisiin".