"Hän ei ole tehnyt minua uskotuksensa", vastasin minä välttäen.
"Sano minulle toki, ketä hän rakasti", pyysi Eva.
"Bolton'ia".
"Mitä, tuota vakaata, hienoa ja sävyisää Bolton'iako, joka oli kanssasi tuonnoin iltasella täällä! Me pidimme hänestä paljon! Minun mielestäni on hän pulskea mies, ja Karolina olisi varsin sopiva hänen vaimoksensa. Mistä syystä meni tämä liitto mitättömiin?"
"Sanoinhan sinulle äsken, ett'ei Karolina ole tehnyt minua uskotuksensa".
"Eikö Bolton'kaan edes".
"Evaseni", sanoin minä, tunteissani joutuneeni ahdinkoon; "minä vetoan sinun jalomielisyyteesi. Tämä on toisen salaisuus, jota en saa ilmaista, mutta jos sinä pyydät minua, niin en voi olla sitä tekemättä".
"Olkoonpa se sitte oikein tai väärin?"
"Niin, kaunis Eva, aivan samoin kuin Adam söi omenasta; siis, ole varovainen".
"Minä melkein kuolen halusta saada tietää, mutta ell'ei sinulla ole lupa puhua sitä, niin en tahdo kiusata sinua. Mutta, Harry, mieleeni juolahti muuan seikka; sinun sijassasi toimittaisin minä heidät pariksi".