Mattia ei ollut sellainen luonne, että olisi noussut kapinaan sääntöä vastaan, hän vain katseli minua omituisella tavalla: suu auki ja silmät renkaina, mikä ei suinkaan herättänyt minussa luottamusta itseeni.
Kolme päivää sitten olimme lähteneet Varsesista, kun hän teki minulle juuri tämänlaatuisen kysymyksen. Selittämättä hänelle minkävuoksi, vastasin hyvin ylevästi: "Senvuoksi, että se niin on."
Hän näytti rupeavan miettimään, enkä koko päivänä saanut häneltä sanaakaan, mikä oli hyvin omituista, sillä muuten hän oli aina valmis puhelemaan ja nauramaan. Minä ahdistin häntä niin kauan, että hän vihdoinkin rupesi puhumaan.
"Sinä olet kyllä hyvä opettaja", sanoi hän, "ja minä uskon, ettei kukaan minua olisi opettanut niinkuin sinä, mutta kuitenkin…" Hän keskeytti. "Mitä kuitenkin?"
"Kuitenkin on seikkoja, joita sinä et ehkä tiedä, kun niitä ei ole sinulle itsellesikään selitetty. Tällä tavoin tuumailtuani olen arvellut, että jos sinä suostuisit, niin voisimme ostaa — ei kalliin — vaan hyvin helpon kirjan, jossa olisi selitetty musiikin pääasiat."
"Hyvä opettaja on parempi kuin paras kirja."
"Tuo sanasi johtaa minua tekemään sinulle toisen esityksen. Jos ei sinulla olisi mitään sitä vastaan, niin minä menisin pyytämään joltakin oikealta opettajalta, että hän antaisi minulle yhden, yhden ainoan oppitunnin, jolloin hän voisi sanoa minulle kaikki, mitä minä en tiedä."
"Minkävuoksi et ole ottanut tätä oppituntia oikean opettajan luona sillä aikaa kuin olit yksiksesi?"
"Senvuoksi, että oikeat opettajat ottavat hyvän makuun, enkä ole tahtonut ottaa tätä maksua sinun rahoistasi."
"Sinä olet kelpo poika", sanoin hänelle, "minun rahani ovat sinun rahojasi, sinä kun olet niitä ansainnut niinkuin minäkin, paremminkin kuin minä. Ota opetusta niin paljon kuin haluat, ja minä tulen sinun kanssasi, että minäkin opin tietämään sen, mitä en tiedä", lisäsin tunnustaen tietämättömyyteni.