Minä silmäsin Mattiaan ilmaistakseni hänelle, että parturi-soittaja ei suinkaan ollut sellainen mies, jota me opettajaksemme halusimme, ja että on samaa kuin viskaisimme rahamme akkunasta kadulle, kun käännymme hänen puoleensa. Mutta Mattia ei ymmärtänyt minua tai ei totellut, vaan kävi istumaan tuolille ja reippaalla äänellä sanoi: "Olisitteko hyvä ja leikkaisitte minulta tukan sitten kun olette ajanut herran parran?"
"Tietysti, nuori mies, ja minä ajan partannekin, jos niin haluatte."
"Kiitoksia vain", sanoi Mattia, "mutta ei partaa tänään, toiste kun palaan."
Minä olin ällistyksissäni Mattian varmuudesta. Hän silmäsi minuun salavihkaa merkiksi, että odottaisin vähän aikaa suuttumatta.
"Kuulkaahan, hyvä herra", sanoi Mattia, kun toinen sitoi liinaisen vaipan hänen kaulansa ympärille. "Toverillani ja minulla on ollut väittelyä, ja kun me tiedämme, että te olette kuuluisa soittoniekka, niin arvelimme, että kyllä te selitätte meille seikan, jota emme tiedä."
"No sanokaahan, mitä ette tiedä."
Minä ymmärsin minne Mattia pyrki: hän ensin halusi tietää, oliko parturi-soittoniekka kykenevä vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ja sitten, jos vastaukset tyydyttävät, hän nauttii soitto-opetusta samalla kuin leikataan hänen tukkansa ja samalla maksulla. Aika veitikka se Mattia!
"Minkävuoksi", kysyi Mattia, "viulu viritetään määrätylle äänelle?"
"Minä luulin, että parturi, joka juuri tällä hetkellä oli pistämässä kamman Mattian pitkään tukkaan, antaa samanlaisen vastauksen kuin minäkin, ja minä mielessäni naureskelin, kun hän alkoi puhua:
"Toinen kieli vasemmalta viulun kaulasta katsottuna antaa äänen a normaali-sävelalassa, toisten kielten pitää olla viritettyinä niin, että antavat äänet kvintittäin, se on: neljäs kieli äänen g, kolmas d, toinen a ja ensimäinen kieli eli kvintti äänen e."