Espinassous koetti yhä saada Mattiaa jäämään, sanoen, että kun hän on saanut ensin alkuopetusta, niin kyllä on keinoja saada hänet Toulouseen ja sitten Parisin konservatoriin. Mutta Mattia vain yhä vastasi:
"En voisi jättää Remiä millään ehdolla!"
"No minä kuitenkin teen jotakin hyväksesi", sanoi Espinassous. "Minä annan sinulle kirjan, josta opit seikkoja, joita et tiedä."
Hän rupesi hakemaan laatikoistaan, ja pitkän ajan kuluttua hän löysi kirjan, jonka nimenä oli: "Musiikin teoria". Kirja oli hyvin vanha, kulunut, rutistunut, mutta mitä niitä. Hän otti kynän ja kirjoitti kirjan ensimäiselle sivulle: "Lahjaksi pojalle, joka taiteilijaksi tultuaan muistelee Menden parturia."
En tiedä, oliko Mendessä silloin muita musiikinopettajia kuin parturi Espinassous, mutta hänet olen tuntenut ja häntä emme ole unhottaneet kumpikaan, ei Mattia enkä minä.
VI.
Espinassousin luona ollessamme en ollut voinut lausua Mattialle sanaakaan liikutuksestani, joka minut valtasi. Mutta kun tulimme ulos, tartuin hänen käteensä:
"Me olemme ystäviä kuolemaamme saakka!" sanoin hänelle.
Hän hymyili ja katsoi minua suurilla lempeillä silmillään: "Olen sen tiennyt jo aikoja sitten."
Mattia, joka tähän saakka oli huonosti oppinut lukemaan, alkoi hämmästyttävästi edistyä siitä saakka kuin hän rupesi lukemaan "Musiikin teoriaa". Paha kyllä, en voinut antaa hänen tehdä työtä niin paljon kuin olisin halunnut ja niin paljon kuin hän olisi itsekin toivonut, sillä meidän piti matkata aamusta iltaan pitkiä taipaleita päästäksemme Lozeren ja Auvergnen seuduista, jotka eivät lainkaan olleet vierasvaraisia laulajille ja soittajille.