Selitin miten me matkalla Parisista Varsesiin ja Varsesista
Mont-Doreen olimme koonneet penni penniltä.
"Mitä teitte Varsesissa?"
Tämän kysymyksen selvittämiseksi minun piti kertoa koko pitkä asia tapauksineen. Ja kun tuomari kuuli, että olin ollut haudattuna Truyèren kaivoksessa, niin hän keskeytti ja lempeällä, melkein ystävällisellä äänellä kysyi: "Kumpi teistä on Remi?"
"Minä, herra tuomari."
"Millä sen todistat? Santarmi sanoi, ettei sinulla ole papereita."
"Ei olekaan, herra tuomari."
"No kerro minulle miten tuo onnettomuus tapahtui Varsesissa. Minä olen siitä lukenut sanomalehdistä, niin että jos et sinä ole Remi, niin et minua petä. Minä kuuntelen, kerrohan nyt."
Kun tuomari sinutteli minua, niin sain siitä rohkeutta; näin että hän ei ollut vihamielinen.
Kun olin lopettanut kertomukseni, niin tuomari katsoi minuun lempein silmin. Minä jo kuvittelin, että hän päästää meidät vapaiksi, mutta siitä ei tullut mitään: sanaa sanomatta hän jätti minut yksin. Hän varmaan meni tutkistelemaan Mattiaa nähdäkseen olivatko kertomuksemme samanlaiset. Minä jäin pitkäksi aikaa omiin mietteisiini, mutta vihdoin tuomari tuli Mattian kanssa.
"Minä odotan tietoja Usselista", sanoi hän, "ja jos ne, niinkuin toivon, todistavat kertomuksenne oikeiksi, niin lasken teidät huomenna vapaiksi."