Yömme vankilan vuoteella ei ollut niinkään huono, pahempiakin olimme viettäneet paljaan taivaan alla. "Minä olen uneksinut lehmämme tulosta Barberinin mökille", sanoi Mattia.
"Niin minäkin."
Kahdeksan aikana aamulla aukeni ovi ja sisään astui tuomari ja eläinlääkäri, joka oli tahtonut persoonallisesti tulla todistamaan ja laskemaan meidät vapaiksi.
Tuomarin huolenpito viattomista vangeista ei rajoittunut illalliseen, jonka hän eilen oli meille toimittanut, vaan hän vielä pisti kouraani karttamerkillä varustetun paperin. "Te olette olleet ajattelemattomia", sanoi hän, "lähtiessänne tielle. Tuossa on teille passi, jotta ette vasta joudu tällaiseen. Onnellista matkaa, lapset." Ja hän puristi ystävällisesti kättämme. Mutta eläinlääkäri syleili meitä.
Onnettomina, kurjina olimme tähän kylään tulleet, mutta lähdimme sieltä riemulla taluttaen lehmäämme pystypäin ja olkaimme yli katsellen ihmisiä, jotka seisoivat porteilla.
Pian saavuimme kylään, jossa olin Vitaliksen kanssa nukkunut ensimäisen yöni, ja sieltä meillä ei ollut kuin suuri lakeus kuljettavana vuoren rinteelle, josta laskeuttiin Chavanoniin. Kulkiessamme tämän kylän katua ja sen talon ohi, josta Zerbino oli varastanut leivän, johtui mieleeni tuuma, jonka heti ilmaisin Mattialle:
"Minä olen sinulle luvannut kakkua, kun päästään Barberinin emännän luo. Mutta sitä varten tarvitaan voita ja jauhoja ja munia. Mutta hänellä varmaankaan ei ole voita eikä jauhoja, sillä hän ei ole rikas. Mitähän jos viemme mukanamme?"
"Se on oiva tuuma."
"No pidä sinä lehmää, niinä menen ostamaan voita ja jauhoja. Munia emme voi särkymättä kuljettaa, niitä saa äiti käydä ostamassa naapurista." Ja kun minä olin saanut ostetuksi nämä tarpeet, niin jatkoimme matkaamme. En olisi tahtonut rasittaa lehmäämme, mutta minulla oli sellainen kiire päästä perille, että tietämättäni astuin kiireesti.
Vielä kymmenen kilometriä, vielä kahdeksan, vielä kuusi. Matka tuntui minusta pitemmältä lähestyessäni vanhaa kotia kuin poistuessani sieltä. Silloin oli kylmä, nyt olin aivan kuin kuumeessa ja yhtämittaa katsoin kelloani.