"Kuka se on?" sanoi hän.
Minä katselin häntä vastaamatta, ja hän katseli minua. Yhtäkkiä hänen kätensä alkavat vapista:
"Hyvä Jumala", sanoo hän. "Hyvä Jumala, onko se mahdollista, Remi!"
Minä nousin ja suljin hänet syliini.
"Äiti!"
"Poikani, minun poikani!"
Kului pitkä aika, ennenkuin tunteemme vähän asettuivat ja saimme silmämme kuiviksi.
"Jollen minä olisi sinua niin usein ajatellut, niin en varmaan olisi sinua tuntenut, sinä olet niin muuttunut, kasvanut ja voimistunut."
Vuoteen takaa kuului hiljainen nyyhkytys, josta muistin Mattian. Minä käskin hänen tulla piilopaikastaan.
"Tämä on Mattia, minun veljeni."