"Rikas, rikas", sanoi Mattia nauraen, "hänellä on rahaa vielä jäljellä lopulle kolme markkaa."
"Olette kelpo poikia!"
Minusta tuntui hyvälle, kun äiti ajatteli Mattiaakin.
Lehmämme ammui yhä, ja Mattia huomautti, että se huutaa lypsämään. Minä juoksin hakemaan rainnan, joka oli tavallisella paikallaan, puhtaana ja kirkkaana. Ja nytkös vasta äiti oli iloissaan, kun sai vaahtoavaa maitoa rainnan melkein täyteen.
"Tämä lypsää enemmän kuin Kullanomena", sanoi hän.
"Ja sellaista maitoa, että se tuoksuu appelsiinilta", sanoi Mattia.
Lehmä laskettiin pihalle jyrsimään ruohoa, ja me menimme huoneeseen, jonne minä raintaa hakiessani olin pöydälle asettanut voimme ja jauhomme. Kun äiti huomasi nämä, niin hän taas ihmettelemään.
"Nämä ovat yhtä paljon meitä itseämme varten kuin sinuakin, sillä meidän on kova nälkä, ja me haluamme saada kakkua. Sinä muistat miten tulimme häirityiksi, kun viime laskiaista täällä ollessani valmistimme laskiaiskakkua, ja voi, jonka sitä varten olit lainannut, joutuikin sipulivelliin. Tällä kertaa meitä ei häiritä."
"Sinä siis tiedät, että Barberin on Parisissa?" sanoi äiti.
"Tiedän."