"Tiedätkö myöskin, mitä varten hän on siellä?"
"En."
"Se koskee sinua."
"Minua?" sanoin pelästyen.
Äiti katsoi Mattiaan aivan kuin ei olisi uskaltanut puhua asiasta hänen kuultensa.
"Kyllä sinä voit Mattian kuullen puhua", sanoin hänelle ja selitin miten hän oli toverini ja veljeni ja miten kaikki, mikä minua koski, koski häntäkin.
"Se on pitkä juttu", sanoi äiti.
Minä huomasin kuitenkin, että hän ei halunnut puhua Mattian kuullen, enkä tahtonut häntä pakottaakaan siihen vastoin mieltään; päätin senvuoksi odottaa sopivaa hetkeä.
"Palaako Barberin pian Parisista?"
"Ei varmaankaan."