"Niin, mitä? Garofolia. Onko hän päässyt vankilasta? Kun minulle kerrottiin, että hän oli joutunut vankilaan, niin en tullut kysyneeksi, kuinka pitkäksi aikaa hänet on tuomittu. Hän on jo voinut päästä sieltä ja voi asua kamarissaan Lourcine-kadun varrella. Tuo Mouffetardin katu, jonka varrelta me haemme Barberinia, on samassa korttelissa. Miten kävisi, jos Garofoli sattuisi tapaamaan meidät? Hän on isäntäni, hän on enoni. Hän voi ottaa minut mukaansa. Sinä pelkäsit joutumistasi Barberinin käsiin, ymmärrät siis miten minä pelkään joutumistani Garofolin käsiin. Voi pääparkaani! Ja mitä se merkitsisi kuitenkaan sen rinnalla, että meidän täytyisi erota. Me emme sitten koskaan näkisi toisiamme."
Minä iloisen toivoni valtaamana en ollut tullut ajatelleeksikaan Garofolia. Mutta nyt huomasin, että kaikki, mitä Mattia sanoi, voi olla mahdollista, ja että olimme suuressa vaarassa.
"No miten haluat? Etkö tahdo tulla Parisiin?"
"Minä arvelen, että jos en tulisi Mouffetardin kadulle, niin pääsisin ehkä kohtaamasta Garofolia."
"Hyvä, älä tule. Minä menen yksikseni, ja tapaamme toisemme jossakin illalla seitsemän aikana."
Ja me päätimme yhtymäpaikaksemme Archeveche-sillan pään Notre-Dame-kirkon kuorin puolella, ja niin sovittuamme tulimme Parisiin. Italian torille tultuamme erosimme liikutetuin mielin kumpainenkin, aivan kuin emme enää toisiamme näkisikään. Ja Mattia ja Capi lähtivät Luonnontieteellistä puutarhaa kohden, minä taas Mouffetardin kadulle, jonne oli vain lyhyt matka.
Olin kirjoittanut paperiliuskalle henkilöiden nimet, joiden luota Barberinia oli haettava, mutta se oli ollut turhaa, sillä minä muistin nimet ja osotteet, hyvin katsomatta paperiini.
Kahdessa paikassa käynti oli turhaa.
Minä poistuin pettyneenä ja jonkun verran levottomanakin. Nyt ei ollut jäljellä kuin Chopinet. Minne sitten mennä, jos ei siellä tiedetty mitään? Mistä sitten hakea Barberinia?
Chopinet oli ravintoloitsija, ja kun minä astuin saliin, jossa oli kyökki ja jossa syötiin, oli siellä useampia henkilöitä pöydässä. Minä kysyin itse Chopinetilta, joka seisoi lusikka kädessä ja oli sekoittamassa velliä vierailleen.