"Jos tiedätte, missä Barberin on", sanoi ravintolan isäntä miehelle, joka oli minua puhutellut, "niin sanokaa pojalle; hän ei kuitenkaan mitään pahaa tarkoita Barberinille, eikö niin?"
"Enpä tietenkään." Ja minä aloin jo toivoa.
"Barberin kai asuu tätä nykyä Cantalin hotellissa, Austerlitzin kadulla: siellä hän oli ainakin kolme viikkoa sitten."
Minä kiitin ja lähdin. Mutta ennenkuin menin Austerlitzin kadulle, päätin ottaa tietoa Garofolista kertoakseni Mattialle. Olin juuri lähellä Lourcine-katua eikä minun tarvinnut mennä montakaan askelta, ennenkuin olin sen talon luona, johon olin tullut Vitaliksen kanssa. Aivan niinkuin sinäkin päivänä, kun ensi kerran tulimme tähän taloon, oli nytkin sama vanha ukko ripustamassa riepuja seinälle. Olisi voinut luulla, että hän ei ole siitä saakka muuta tehnytkään.
"Onko herra Garofoli jo tullut?" kysyin.
Ukko katseli minua ja alkoi rykiä vastaamatta minulle. Minusta tuntui, että minun pitää antaa hänen ymmärtää, että tiesin missä Garofoli on, muuten en saisi mitään tietoa tältä riepu-ukolta.
"Hän on yhä vielä vankilassa?" sanoin viekkaan näköisenä. "Mahtaa hänellä olla ikävä."
"Ehkä, mutta aika kuluu kuitenkin."
"Voi kulua, mutta ei ehkä niin nopeasti hänestä kuin meistä."
Ukko olisi mielellään nauranut tälle sukkeluudelle, mutta sai yskänkohtauksen.