Mutta Mattia ei sittenkään näyttänyt tyytyvän, ja kun me illalla menimme vaunuihimme, hän taas kumartui kuiskaamaan korvaani, niinkuin aina kun hänellä oli jotakin salaista minulle uskottavana.
"Kaikki tämä on hyvä, mutta se ei selitä miten kiertelevän kaupustelijan Patrick Driscollin ja Margaret Grangen kannatti laittaa lapselleen pitsipäähineet, pitsipaidat, kirjaillut koruompeleiset päällysvaatteet. Kiertelevät kaupustelijat eivät ole niin kovin rikkaita."
"Mutta juuri senvuoksi, että he ovat kauppiaita, nämä vaatteet eivät ole maksaneet heille paljoa."
Mattia pudisti päätään viheltäen ja kumartui taas korvaani puhumaan: "Kuulehan, kun lausun sinulle muutaman ajatuksen, jota en saa päästäni: sinä et ole master Driscollin poika, vaan master Driscollin varastama poika."
Minä halusin vastata, mutta Mattia oli jo vuoteellaan.
XV.
Kun Mattia minulle ilmoitti epäilyksiään, niin minun velvollisuuteni oli käskeä hänen olla vaiti. Ja sitä koetinkin, mutta Mattia oli itsepäinen. Ja niin piti minun kuunnella hänen kysymyksiään:
Minkävuoksi Allenilla, Nedillä, Anniella ja Katella oli valkoinen tukka, jotavastoin minulla oli musta?
Minkävuoksi kaikki muut, paitsi Kate, joka ei vielä mitään ymmärtänyt, osottivat minulle ynseyttä, aivan kuin minä olisin ollut mikäkin kulkukoira?
Miten ihmiset, jotka eivät olleet rikkaita, olivat pukeneet lapsensa niin komeasti?