Kaikkiin näihin hänen kysymyksiinsä minulla ei ollut kuin yksi vastaus, joka oli sekin kysymys:
Minkävuoksi Driscoll olisi minua hakenut, jos en ollut hänen lapsensa? Minkävuoksi hän olisi antanut rahaa Barberinille ja herroille Greth ja Galley?
Mattian oli pakko vastata, että sitä hän ei tiedä. Mutta sittenkään hän ei mielestään ollut voitettu.
"Jos en osaakaan vastata kysymykseesi, niin se ei suinkaan todista, että minä olen väärässä kaikkiin niihin kysymyksiin nähden, joita sinulle asetan ja joihin sinä et vastaa. Joku toinen minun sijassani voisi varsin hyvin selittää, minkävuoksi master Driscoll on sinua haettanut ja missä tarkoituksessa hän on jakanut rahaa. Minä en osaa sitä sanoa, kun minulla ei järki juokse oikein vikkelästi ja kun minä en mitään tiedä."
"Älä puhu, sinä päinvastoin olet hyvin älykäs."
"Jospa olisin, niin heti selittäisin sinulle sen, jota nyt en voi selittää, mutta jonka sydämessäni tunnen: sinä et ole Driscollin lapsia, sinä et ole, sinä et voi olla. Se saadaan myöhemmin tietää, mutta sinä itsepäisyydelläsi viivytät sitä. Minä ymmärrän, että se, jota sinä sanot kunnioitukseksi vanhempiasi kohtaan, estää sinua, mutta se ei saa sinua lamauttaa."
"Mitä minun pitäisi mielestäsi tehdä?"
"Palata Ranskaan."
"Se on mahdotonta."
"Kun velvollisuutesi on olla vanhempaisi luona. Mutta jos nämä eivät ole sinun vanhempiasi, niin mikä estää lähtemästä?"