Kun toinnuin, niin luulin, että olen junassa, sillä tunsin kiidettävän nopeasti ja kuulin jyryä, mutta minä makasin olkivuoteella.
Omituista: kasvot olivat kosteat, ja poskiani ja otsaani hiveli joku pehmoinen ja lämmin. Avasin silmäin ja näin kurjan keltaisen koiran, joka makasi päälläni ja nuoleksi kasvojani. Samassa näin Mattian, joka oli polvillaan vieressäni.
"Sinä olet pelastettu", sanoi hän siirtäessään koiran syrjään ja syleillen minua.
"Missä olemme?"
"Olemme vaunuissa, ja Bob on ajamassa."
"Miten siellä voidaan?" kysyi Bob kääntyen meihin.
"Hyvin, minusta näyttää."
"Liikuttakaa jalkoja, liikuttakaa käsiä", sanoi Bob.
Minä tein niinkuin Bob käski.
"Hyvä", sanoi Mattia. "Jalat ja kädet ovat terveet."