Kukahan se oli?
"Arthur?" sanoi Mattia.
Mutta ei se Arthur ollut, minä tunsin Arthurin äänen, ja Capi kuitenkin vinkui ja osotti ilon merkkejä hyppien muuria vasten.
Minä en voinut enää pidättää itseäni, vaan huusin:
"Kuka niin laulaa?"
Ääni vastasi:
"Remi!"
Mattia ja minä katselimme toisiamme tyhmistyneinä.
Kun me siinä seisoimme töllistellen toisiamme, niin huomasin Mattian takaa muurin päästä matalan pensasaidan yli olkihatun ja valkoisen nenäliinan, joka huiski tuulessa.
Me juoksimme sinnepäin ja vasta pensasaidan luo tultuamme näimme kenen se käsi oli, joka huiskutti nenäliinaa, se oli — Lisen.