"Eihän se ole sinun lapsesi."
"Minä aioin hänet viedä, mutta lapsi tuli sairaaksi, enkä voinut häntä silloin viedä sinne kuolemaan."
"Kuinka vanha hän nyt on?"
"Kahdeksan vuoden."
"Sillä iällä hänen ei ole enää hauska mennä sinne, mutta ei auta."
"Jérome, sinä et vie poikaa sinne."
"Mikä estäisi? Luuletko, että voimme elättää häntä koko ikänsä."
Syntyi hetkeksi äänettömyys, ja minä sain vetää henkeä. Olin niin levoton, että olin aivan tukehtua.
"Kylläpä olet Parisissa muuttunut, Jérome", sanoi äiti vihdoin.
"Parisissa olen muuttunut, se on tosi, minusta on siellä tullut raajarikko. Ja miten nyt tulemme toimeen, miten elämme? Meillä ei ole rahoja, lehmä on myyty. Ja kun meillä ei ole mitä syödä, niin pitäisikö olla vielä elätettävä lapsi, joka ei ole edes omamme?"