"Onko kaikkialla tällaista?" kysyin. — "Missä kaikkialla?" — "Niiden luona, joilla on vuokralla lapsia." — "En tiedä, sillä en koskaan ole muualla käynyt. Mutta koettakaa te päästä muualle." — "Minne?" — "Sama se. Parempi teidän on kuitenkin missä hyvänsä kuin täällä."
Missä hyvänsä, se oli kovin epämääräistä. Ja kaikessa tapauksessa, miten voisin saada Vitaliksen muuttamaan mieltään?
Kun minä tätä mietiskelin ja tietysti löytämättä mitään keinoa, aukesi ovi ja muuan poika astui sisään. Hänellä oli viulu kädessä ja toisessa kainalossa puupölkky. Kun tämä puu oli samanlaisia kuin nekin, joita olin nähnyt pantavan takkaan, niin arvasin mistä Garofoli saa puuvaransa ja paljoko hän niistä maksaa.
"Anna minulle se puusi", sanoi Mattia käyden tulijaa vastaan. Mutta poika pisti puun selkänsä taakse:
"Enpä annakaan!" — "Anna vain, että keitto tulee parempaa." — "En anna, sillä minulla ei ole kuin markka kahdeksankymmentä penniä, puuttuu kaksikymmentä penniä." — "Garofoli ei kokoa puita. Sinä saat selkänahallasi maksaa sen kaksikymmentä penniä. Kukin vuorostaan."
Mattia sanoi tämän sillä äänellä, kuin olisi ollut mielissään rangaistuksesta, joka hänen toverillaan oli odotettavana. Minä olin hyvin hämilläni nähdessäni tässä lempeässä olennossa sellaista kovuutta. Myöhemmin sitten huomasin, miten ihmisestä tulee pahasisuinen eläessään pahasisuisten kanssa.
Garofolin kaikki oppilaat nyt palasivat. Niitä vähitellen tuli yksitoista. Jokainen sisään tultuaan ripusti soittokapineensa naulaan vuoteensa päälle, mikä viulun, mikä harpun, mikä huilun, mikä minkin. Ne, jotka eivät olleet soittajia, vaan ainoastaan eläinten näyttelijöitä, panivat häkkiin apinansa tai valkohiirensä.
Portaissa kuului sitten raskaat askeleet, minä arvasin, että siellä tuli Garofoli. Ja minä näin astuvan sisään pienen, punottavan miehen, joka kulki horjuen. Hänellä ei ollut lainkaan italialaista pukua, vaan hän oli harmajassa takissa. Ensimäisen silmäyksensä loi hän minuun, ja minua ihan värisytti.
"Mikä se tämä poika on?"
Mattia vastasi hänelle hyvin vilkkaasti ja kohteliaasti ja selitti, mitä Vitalis oli sanonut.