Riccardo oli se poika, joka oli tuonut viimeksi tulta. Hän otti seinältä lyhytvartisen ruoskan, jossa oli kaksi solmukasta nahkakieltä. Tällä aikaa se poika, jolta puuttui kymmenen penniä, riisui takkinsa ja solahutti paidan vyötäisilleen.
"Odotahan vähän", sanoi Garofoli ilkeästi hymyillen. "Ehkäpä on muitakin. On aina hauska, kun on tovereita, eikä Riccardolla ole niin paljon vaivaa alkaa aina uudestaan."
Pojat seisoivat liikkumatta isäntänsä ääressä, ja kun tämä laski julmaa leikkiään, niin he kaikki nauroivat pakotetusti.
"Minä olen varma siitä, että se on nauranut enin, jolta enin puuttuukin", sanoi Garofoli. "Kuka kovimmin nauroi?"
Kaikki osottivat sitä, joka oli tullut ensin ja tuonut puun tullessaan.
"Vai niin, vai sinä. No kuinka paljon sinulta puuttuu?" kysyi Garofoli. — "Se ei ole minun syyni." — "Se, joka vielä sanoo, että se ei ole hänen syynsä, saa ruoskan lyönnin lisää. Kuinka paljon sinulta puuttuu?" — "Minä olen tuonut tämän." — "No onhan se jotakin, mutta meneppäs leipuriin ja pyydä puullasi vaihtaa leipää, niin annetaankohan sinulle? Paljonko sinulta puuttuu rahaa. Puhu!" — "Minä olen saanut markka kahdeksankymmentä penniä." — "Sinulta siis puuttuu kaksikymmentä penniä. Kaksikymmentä penniä, kurja, ja kehtaat tullakin silmieni eteen. Sinä Riccardo veitikka saat kovasti huvitella nyt. Riisu sinä takkisi!" — "Mutta entäs tämä puu?" — "Sen saat ruuaksesi."
Tälle tyhmälle sukkeluudelle nauroivat toiset, joita ei oltu tuomittu. Kyselyä sitten jatkettiin, ja näiden kahden tuomitun lisäksi tuli vielä kolme, joilla ei ollut täyttä määrää.
"Näitä siis on viisi veitikkaa, jotka minulta varastelevat", huusi
Garofoli valittavasti. "Sellaista se on, kun on liian jalomielinen.
Miten luulette minun voivan maksaa hyvän lihan ja perunat, jos te
ette tee työtä? Takit pois!"
Riccardo seisoi ruoska kädessä, ja viisi tuomittua oli rivissä hänen vierellään.
"Sinä tiedät, Riccardo, että minä en sinua katso, kun tämä rankaiseminen tekee minulle pahaa, mutta minä kuulen lyönneistä, miten suoritat tehtäväsi. Toimeen, pieni ystäväni, pane parastasi, sinä ansaitset sillä leipäsi."