Ja Garofoli kääntyi istumaan takkatuleen päin, aivan kuin hän ei olisi voinut katsella tätä toimitusta. Minä loukostani katselin suuttumuksen ja pelon vallassa. Tämä mies oli oleva isäntäni. Ja jos minä en hänelle tuo sitä määrää, jonka hän näkee hyväksi taksoittaa, niin minun pitää paljastaa selkäni Riccardolle. Nyt ymmärsin, minkävuoksi Mattia voi puhua niin tyynesti kuolemasta ja toivoa sitä.
Kun ruoska paukahti ensi kerran iholle, niin minulla tulvahti vedet silmiin. Kun luulin, että minut oli unhotettu sinne, ettei minua muistettu ollenkaan täällä olevankaan, niin en hillinnytkään itseäni, mutta minä olin siinä erehtynyt. Garofoli katselikin minua salaa, josta pian sain todistuksen.
"Kas siinä on poika, jolla on hyvä sydän", sanoi hän viitaten minua sormellaan. "Hän ei ole sellainen kuin te, veitikat, jotka nauratte toverinne onnettomuudelle ja minun surulleni. Kunpa hän olisi teidän toverinne, niin hän olisi teille hyväksi esimerkiksi."
Koko ruumiini vapisi. Heidän toverinsa!
Toisella lyönnillä rangaistava päästi haikean valituksen, ja kolmannella sydäntäsärkevän huudon. Garofoli kohotti kätensä, ja Riccardo pysäytti ruoskansa. Minä luulin, että hän armahtaa, mutta ei tullut kysymystäkään armosta.
"Sinä tiedät, miten pahaa minulle huudot tekevät", sanoi Garofoli uhrilleen. "Jos ruoska viiltää ihoasi, niin huutosi viiltävät minun sydäntäni. Minä senvuoksi sanon sinulle, että jokaisesta huudosta saat ruoskanlyönnin lisää. Älä siis pahoita mieltäni. Jos sinulla on vähänkään sydäntä, vähänkään kiitollisuutta minua kohtaan, niin pidä suusi kiinni. Jatka, Riccardo!"
Riccardo kohotti kätensä, ja ruoska paukahteli onnettoman selkään.
"Äiti! Äiti!" huusi tuo onneton.
Onneksi en nähnyt enempää, sillä ovi aukeni ja Vitalis astui sisään. Yhdellä silmäyksellä hän näki mitä merkitsivät huudot, joita hän portaita noustessaan oli kuullut. Hän syöksyi Riccardon luo ja tempasi hänen kädestään ruoskan. Ja sitten hän kääntyi Garofoliin.
Tämä kaikki tapahtui niin pian, että Garofoli oli vähän aikaa hämillään, mutta pian hän siitä selvisi ja hymyillen sanoi: