"Ei niin varsin pahasti."
"Menkää matkoihinne sitten molemmat."
Tytöt menivät molemmat, Rosalie pitäen loukattua vasenta kättänsä oikeassa.
"Tahdotteko nojautua minuun?" kysyi Perrine.
"Kiitos vaan, mutta nyt ei pakota, niin että kyllä jakssn itse."
"Ehkei sitten ole niin vaarallista, vai kuinka?"
"En tiedä. Ensimäisenä päivänä ei milloinkaan ole niin vaikeata — se tuntuu vasta myöhemmin."
"Kuinka se tapahtui?"
"En käsitä ensinkään. Varmaankin lipesin."
"Teitä ehkä väsytti", arveli Perrine muistellen itseään.