Ja kaikki hänen suurella vaivalla hankitat talouskapineensa, mitä hän niillä tekisi?
Kahdeskymmeneskolmas luku.
Jos Rosalie olisi kertonut ainoastaan tulevasta sorsanmetsästyksestä olisi Perrine joutunut siitä vallan epätoivoon, mutta kertomus herra Benditin sairaudesta ja toiveet saada olla herra Mombleuxille apuna kirjeiden kääntämisessä lievensi hiukkasen tuota pelkoa.
Niin, se oli kaunis hänen saarensa ja hänen kyllä tulee tavattoman vaikea lähteä sieltä; mutta ellei hän jättäisi sitä, hän ei myöskään lähenisi hiuskarvankaan vertaa äitinsä osottamaa päämäärää, jonne hänen kuitenkin oli pyrkiminen. Kun hän nyt sai tilaisuuden auttaa herroja Benditiä ja Mombleuxia, niin hän samalla hankki itselleen puolustajia, jotka niin sanoakseen avaisivat hänelle ovet, mistä myöhemmin päästä edemmäksi. Se oli seikka, joka korvasi kaiken jopa surunkin kuningaskuntansa jättämisestä. Eipä se ollutkaan leikkiäksensä, niin hauskaa kuin se olikin, ei ryöstääksensä vesilintujen pesiä, onkiaksensa kaloja, poimiaksensa kukkia, kuunnellaksensa lintujen laulua eikä pannaksensa pieniä päivällispitoja toimeen, että hän oli kärsinyt ja kestänyt matkan kaikki vaivat ja korjnudet.
Maanantaina hän päivällislomalla meni eilisen sopimuksen mukaan mummo Françoisen asunnolle, ollaksensa käsillä jos herra Mombleux häntä tarvitsi. Mutta Rosalie tulikin vaan ilmoittamaan hänelle, että maanantaina ei tulekaan kirjeitä Englannista, joten ei sinä päivänä ole mitään käännettävää; ehkä kuitenkin oli oleva tiistaina.
Perrine palasi työhönsä ja oli jo täydessä toimessa kun Puupietari seisautti hänet.
"Mene heti konttoriin!"
"Mitä minun pitää tehdä siellä?"
"Koskeeko se minuun? Minua käskettiin lähettämään sinut sinne, mene nyt."
Perrine ei kysynyt sen enempää, osaksi sentähden ettei kannattanut kysellä sen enempää ja toiseksi että hän jo arvasi mistä oli kysymys. Kuitenkaan hän ei käsittänyt, jos hänen piti yhdessä herra Mombleuxia kanssa kääntää jotakin vaikeata kirjettä, minkätähden hänen juuri piti mennä konttoriin, jossa aina oli väenliikettä ja jokainen näkisi herran tarvitsevan hänen apuaan.