Perrine käänsi niin hyvis kuin suinkin osasi Dakan kirjeen, jossa puhuttiin juten sadosta Bramaputran rantamilla. Sen loputtaa herra Vulfran käski hänen etsiä meriuutisten joukosta nimen Sankt Helena.
"Nimi on samanlainen englannin kielellä", ilmotti herra Vulfran.
Jälleen hän silmäili tiheitä palstoja ja viimein nimi Sankt Helena pisti hänen silmäänsä.
23 p. ohikulkenut englantilainen laiva Alma Kalkutasta Dundeehen; 24 p. norjalainen laiva Grundloven Naraingaudjista Boulogneen.
Herra Vulfran näytti tyytyväiseltä:
"Hyvä on", hän lausui. "Olen tyytyväinen sinuun."
Mielellään Perrine olisi vastannut, mutta ei uskaltanut pelosta, että ääni olisi ilmaissut hänen iloansa.
Herra Vulfran jatkoi:
"Huomaan voivani käyttää sinua kunnes herra Bendit paranee."
Annettuaan vieraiden työmiesten Perrinen kautta selittää itselleen työn edistymistä ja samalla tavalla kehotettuaan heitä jouduttamaan työtänsä hän käski Perrinen saattamaan häntä tirehtöörin konttoriin.