Jos oli erehtynyt, niin hän kohta selitti syyn siihen:
Verkkaan he astuivat tehtaan pihojen poikki konttoriin. Ja Perrinen saatettua hänet nojatuoliinsa hän iaski hänen menemään sanoen:
"Huomenna siis."
Kahdeskymmenesviides luku.
Samaan aikaan seuraavana päivänä saapui herra Vulfran tehtaaseen tirehtööri Benoistin seuraamana. Perrine olisi mielellään mennyt häntä vastaan, mutta ei voinut sentähden, että oli juuri parhaan taitonsa mukaan tulkitsemassa englantilaisten käskyjä ranskalaisille työmiehille muurareille, kirvesmiehille, sepille ja mekanikoille. Sujuvasti, varmasti ja toistamatta hän käänsi jokaisen käskyn ja selitti sitten vieraille päällysmiehillä ranskalaisten työmiesten kysymykset. Kummaltakin puolelta hänellä oli hyvänä apuna vilkkaat viittaukset ja elävä kasvojen ilme.
Herra Vulfranin saapuessa keskeytyi tulkitseminen, mutta hän sauvallaan viittasi heitä jatkamaan ikäänkuin häntä ei olisi siellä ollut.
Perrinen kuuliaisesti jatkaessa tointansa hän kääntyi tirehtöörin puolen lausuen puoliääneen:
"Tiedättekö että tuosta pienokaisesta tulisi vielä oivallinen insinööri?"
Vaikka sanat olivat aiotut ainoastaan tirehtöörille, niin Perrinen tarkka korva kuitenkin ne kuuli.
"Niin, hän on todellakin eriskummallisen varma asiassansa."