"No sen vakuutan, onhan jo pitkä aika sitten kuin söin."
"Minkä vuoksi et ole syönyt leipää?"
"Olen syönyt kaksikin palasta, mutta minun on sittenkin kovin nälkä. Saatpa nähdä, jos ruokahalu tulee kun näkee muiden syövän, niin kylläpä sitten vati kohta tyhjenee."
Äiti oli maistanut riisiä, mutta pureskeli ja käänteli sitä kauan suussaan voimatta sitä niellä.
"Eipä onnistu oikein hyvin", hän lausui ikäänkuin vastaukseksi tyttönsä katseihin.
"Äiti, sinun täytyy koettaa: toinen suuntäysi luisuu paremmin alas, kolmas vieläkin paremmin."
Mutta niin pitkälle äiti ei päässyt, sillä toisen periltä hän jo laski ottimensa lautaselle lausuen:
"Sydäntäni kääntää, on parempi että lopetan."
"Oi äiti kulta."
"Älä ole siitä milläsikään, kultaseni, ei se tee mitään. Voi varsin hyvin elää syömättä, kun ei tarvitse liikkua. Levähtäessä ruokahalukin palaa."