Herra Vulfranin käsi liikkui ja Perrine, joka ei käsittänyt sen tarkotusta lausui kiireesti:
"Suokaa anteeksi, jos ikävystytän teitä; herra, minä kerron varmaankin asiaan kuulumattomia seikkoja."
"Sinä et ikävystytä; päinvastoin olen iloinen kuullessani sinun olevan kunnon tyttö. Minä pidän lujaluontoisista, rohkeista ja päättäväisistä ihmisistä. Jos mielelläni huomaan niitä ominaisuuksia aika ihmisissä, niin pidän niistä vielä enemmän nähdessäni niitä sinun ikäisissäsi lapsissa. Sinä siis matkustit sata seitsemän sousta taskussa…"
"Niin ja vielä puukko, saippuapalanen, sormustin, kaksi silmäneulaa, rihmaa ja matkakartta, siinä kaikki."
"Osaatko käyttää matkakarttaa?"
"Oppiihan sitä kulkiessaan valtamaanteitä; se oli ainoa, jonka sain pelastetuksi vaunujamme sisustuksesta."
Herra Vulrran keskeytti:
"Kasvaahan tässä suuri puu vasemmalla puolellamme, eikö niin?"
"Kyllä ja siinä on istuinsija rungon ympärillä."
"Mennään sinne, meidän on parempi penkillä."